Mark Manson on New Yorkin kasvatti. Hän on aktiivinen blogikirjoittaja, joka pyrkii tuomaan teksteillään aina uusia näkökulmia. Blogissaan hän tutkii itsensä kehittämistä, ja näiden havaintojensa pohjalta hän on kirjoittanut nyt jo kolme kirjaa. Toinen kirjoista - The Subtle Art of Not Giving a F*ck - nousi New York Timesin Bestseller-listalle. Tämä uusin kirja ilmestyi kolme vuotta  menestyskirjan perään, ja äkkilukemalla otsikko kuulostaa lähes identtiseltä. Onko kirja siis aiemman menestyksen rahastusta, vai pystyykö se tuomaan lukijalle uutta substanssisisältöä?

Niin omissa, kuin lainatuissa tarinoissa, Manson on onnistunut erinomaisesti. Kirja lähtee liikkeelle Puolasta, jossa Holokaustin aikana yli 1,3 miljoonaa ihmistä systemaattisesti pahoinpideltiin, orjuutettiin ja tapettiin. Kaikki tapahtui vähän suuremmalla alueella kuin Manhattan. Tarinan sankarina on Witold Pilecki, joka oli Puolan armeijan ratsuväkiupseeri. Yhtenä sankaritekona oli se, että hän soluttautui Auschwitzin keskitysleirille vankina, jotta saatiin tietoa, mitä kuolemanleirillä tapahtui. Näyt olivat niin karmeat, että Pileckin viestejä ei alkuun uskottu. Kahden vuoden vankileirielämän jälkeen hän onnistui pakenemaan ja tuomaan sanomaa ulkomaailmaan henkilökohtaisesti. Venäläisten lopulta tuomitessa hänet sotarikoksista, Pilecki totesi, ettei koskaan ole menettänyt toivoaan Puolan puolesta ja on elänyt elämänsä niin, että kun kuolema koittaa, voi hän lähteä selkä suorana - ylpeänä siitä, mitä teki maansa hyväksi. Pileckillä oli vahva tarkoitus elämässään, joka antoi hänelle voimaa tehdä mahdottomia Puolan itsenäisyyden puolesta.

Lisää Pileckistä: https://en.wikipedia.org/wiki/Witold_Pilecki

Yksittäisen ihmisen elämän ja saavutukset Manson näkee merkityksettöminä koko ihmiskunnan kannalta. Teki ihminen mitä tahansa, se häviää universumin aikaan. Montako isoisovanhempaasi pystyt luettelemaan nimeltä, entä mitä he tekivät työkseen? Entä sukupolvi vielä pidemmältä? Manson toteaa, että meillä ei ole mitään merkitystä universumin kannalta yksilöinä.

Yksilön kannalta asia on täysin päinvastoin - yksilö haluaa kokea itsensä tärkeäksi. Tärkeyden kokemus antaa ihmiselle toivoa ja luo merkityksen ponnistelulle. Ponnistelu on vienyt ihmiskuntaa eteenpäin; vauraus on kasvanut, lapsikuolleisuus on pienentynyt, terveydenhoito on ottanut aimo harppauksia. Listatessaan positiivista kehitystä Manson viittaa Hans Roslingiin, ruotsalaiseen tutkijaan, joka on tutkinut maailman ilmiöitä. Roslingin havainnoista maailma on kehittymässä hyvään suuntaan. Manson muistuttaa samaan hengenvetoon, että tarvitsemme haasteita, joita vastaan ponnistelemme, sillä yhteinen ponnistelu luo olemassaolollemme merkitystä. Kun toivo häviää ja ponnistelu vaimenee, kasvaa mieltemme sairaudet.

Uskonnot tuovat toivoa tuntemattomaan ja on tutkittu, että uskovaiset tekevät tilastollisesti vähemmän itsemurhia kuin muut keskimäärin. Ateistit puolestaan omaavat keskimääräisesti suuremman älykkyysosamäärän. Ateistien korkeammasta älykkyydestä huolimatta uskovaiset pärjäävät elämässä paremmin. Lähtökohtaisesti voimme itse päättää niin asioiden kuin tekojen merkityksen, mutta ilman merkitystä mikään ei tarkoita mitään. Uskonto, oli se millainen tahansa, tuo meille merkityksen. Mansonin kysymys onkin ”Mitä meidän tulee toivoa? Millainen on elämisen arvoinen elämä?” Toivo tarvitsee elääkseen ongelmia, joita meidän tulee ratkaista. Toivo rakentuu kolmen asian ympärille, jotka kaikki pitää olla kunnossa. Jos jokin pala puuttuu, vaivumme epätoivoon.

1. Tunne kontrollista
2. Arvot - löydämme jotain arvokasta, jonka eteen haluamme ponnistella
3. Yhteisö, joka jakaa kanssamme samat arvot ja joiden kanssa voimme ponnistella saavuttaaksemme

TUNNE KONTROLLISTA

Nobelisti Daniel Kahneman puhuu kirjassaan aivojen ”systeemiykkösestä ja -kakkosesta”, joita käsiteltiin eräässä aiemmassa blogissani syvemmin (LINKKI). Manson viittaa Kahnemaniin, mutta käyttää aivolohkoista nimitystä Tunneaivo ja ajatteleva aivo. Tunneaivo juontaa juurensa perimästämme ja on nopea toiminnassaan. Kuten muinaisella savannilla konsanaan, käskyt tulee alitajunnasta ilman, että tiedostamme niitä. Uhka vai mahdollisuus? Pakenenko, syönkö vai parittelenko? Ajatteleva aivo on puolestaan hidas, ja se perustuu tietoiseen pohdintaan. Mansonin mukaan päätökset tehdään lopulta aina tunteella, tietoinen pohdinta käydään joko ennen tai jälkeen päätöksen. Joko pohjustaen tunnetta tekemään ratkaisu rationaaliseen suuntaan tai jälkikäteen rationalisoiden, että tämä oli oikea päätös. Kirjassa käsitellään aihetta, mitä tapahtuu, jos tunteet poistetaan. Tämä oli lobotomialeikkauksen tulos. Emootio hävisi, vaikka älykkyys säilyi. Ihminen ei pystynyt yhteisölliseen työskentelyyn ja priorisointiin. Elämä tuli tasaisen harmaaksi ja mikään ei tuntunut enää miltään.

ARVOT

Aivopuoliskot ja arvot vaikuttavat siihen keitä me olemme. Ajatteleva aivo keskittyy faktoihin; kuinka observoimme näkemäämme. Tunneaivo puolestaan luo odotukset sille, miten me haluamme asioiden olevan. Manson linjaa, että kasvu on tulosta omien arvojemme uudelleenjärjestelystä. Tavoitteena on optimaalinen priorisointi. Mansonilla on kirjassaan konkreettinen esimerkki. Hän puhuu tytöstä, jonka elämä pyöri musiikin ja bileiden ympärillä. Arvot olivat järjestyksessä: 1. Musiikki 2. Bileet 3. Huumeet 4. Työ 5. Uni. Tämä nuori nainen eli syklissä, jossa hän meni suoraan bileistä aamulla töihin, ilman ripaustakaan unta. Musiikki ja bileet oli kärjessä, ja työ oli myös ennen unta ja lepoa. Kävi kuitenkin niin, että nainen törmäsi lomallaan kehitysapuprojektiin. Tämä hetki muutti hänen arvojärjestystään. 1. Vapaaehtoistyö 2. Työ 3. Uni 4. Bileet. Pystyäkseen kustantamaan vapaaehtoistyön, hänen oli käytävä töissä, ja koko arvomaailma koki hurlumhein.

Toisessa skenaariossa Manson avaa elämän narratiiveja; sitä tarinaa, mitä me itsellemme kerromme ja joka luo pohjan uskomuksillemme. Tarinassa nainen tapaa miehen ja he rupeavat seurustelemaan. Mies pettää luottamuksen ja nainen rakentaa selitystä asialle ajattelevalla aivopuoliskollaan. Hän pohtii, onko syy hänessä vai onko miehet vaan sikoja. Nainen puhuu itselleen ja vahvistaa ajatusta ”Kaikki miehet ovat sikoja”. Sitten nainen löytää uuden miehen, joka on täysi vastakohta hänen stereotypialleen: hellä, luotettava ja huomioiva. Nainen on kuitenkin arvojensa vanki, joten hän pakottaa itsensä löytämään miehestä virheitä, olivat ne sitten kuinka pieniä ja olemattomia. Lopulta hän saa uskoteltua itselleen miehen olevan sika siinä missä muutkin, ja jättää miehen. Mies lähtee ja on nyt luonut uuden kuvan naisista ”Kaikki naiset ovat sikoja”, joka puolestaan vaikuttaa hänen tulevaan toimintaansa. Se tarina, mitä me itsellemme selitämme luo pohjimpia alitajuisia uskomuksia. Uskomukset  ja niiden järjestys ovat ratkaisevassa osassa siitä, miten meidän elämämme rakentuu. Mansonin mukaan monet ihmisistä, eivät tiedä arvojaan ja niiden järjestystä. Kaikilla nämä ovat, mutta erona on se olemmeko tietoisia miten piilevät arvot ohjaavat meitä vai olemmeko kaivaneet nämä arvokompassit itsellemme esiin. Ymmärryksen kasvaessa ajattelumme syvenee. Poika voi ymmärtää tyttöä, ja todeta toiminnan johtuvan tytön aiemmista kokemuksista. Näin tämä laajeneva syöksykierre saa päätöksen.

YHTEISÖ

Se, keitä meillä on ympärillämme vaikuttaa siihen, mitä me ajattelemme. Jim Rohnin sanoin, olemme keskiarvo viidestä ihmisestä, joiden kanssa vietämme eniten aikaamme. Tämä on looginen jatko edelliseen kappaleeseen, sillä se mitä me itselle puhumme vaikuttaa arvoihimme, ja sen järjestykseen jolloin samalla tavalla hakeudumme yhteisöihin, jotka ovat linjassa omien arvojemme kanssa. Tämä vahvistaa entisestään uskomuksiamme ja muuraa arvojärjestystämme. Mansonin mukaan yhteisö on tärkeä, sillä se antaa ajatuksillemme oikeutuksen ja ihmiselle merkityksen tunteen.

Mikäli elämässäsi ei ole asioita, joita toivoisit elämässä olevan, sinun tulee aktiivisesti muuttaa sosiaalista ympäristöäsi. Oli tahtotilasi olla sitten filosofisessa pohdiskelijaryhmässä, vapaaehtoistyössä auttamassa tai sikarikerhossa jahdilla. Tämän toteutumiseen sinun tulee valita tarina, jota itsestäsi kerrot ja valita ympärillesi ihmisiä, jotka kertovat tai jopa mieluummin ovat kertoneet jo pidemmän aikaa tarinaa, mihin sinä haluat myös samaistua.

HAVAINNOLLISTAVA ESIMERKKI

Kun olin lukenut kirjan, tuli fiilis, että Manson viisastelee muiden opeilla ja tarinoilla omissa nimissään. Ajatukseni kirjasta sai kuitenkin kokea ravistelua istuessamme elokuista iltaa omassa yhteisössäni lukupiiriystävieni kanssa. Vaikka useimmat olivat kanssani samoilla linjoilla oli erääseen lukijaan kirja tehnyt vaikutuksen. Kun tämä lukija - jonka mielipiteitä arvostan - argumentoi kirjan puolesta, laittoi se minut kyseenalaistamaan omaa tulkintaani, ja sai minut uudelleen kirjan äärelle. Luin uudella näkökulmalla - en sillä kenen teoriaa tai tarinaa milloinkin käytetään, vaan sillä ajatuksella, että mitä Mark Manson voi minulle opettaa tässä hetkessä. Miten minun ajatteluni tulisi muuttua kirjan lukemisen johdosta. Ilman yhteisön ajattelua, tätä blogia ei olisi ja vasta vertaislukijan sanat saivat minut lukemaan kirjaa uudella näkökulmalla, joka johti siihen, että sain omaa elämänkatsomustani muokkaavaa oppia.

YHTEENVETO

Syvällistä ja uutta alkulähdeteoriaa hakevalle Mansonin kirja tuottaa todennäköisesti pettymyksen. Mansonin lähestymistapa ja tarinat tuovat loistavasti näkökantaa moneen teoriaan, ja näin luo hyvän lukukokemuksen niin uudelle kuin jo vähän harjaantuneemmallekin lukijalle. Kirjan voisi kiteyttää sanoihin ”Ajatuksesi määrittävät merkityksesi, merkitys rakentuu toivon ja taistelun kaaoksen kuohuista.”

– Sami Suominen

Mark Manson, Everything is Fucked, HarperCollins USA, 2019