Etsitkö keinoja parantaa viestintätaitojasi?
Charles Duhigg, tunnettu käyttäytymistieteiden asiantuntija ja kirjailija, paljastaa tehokkaan viestinnän salaisuudet tuoreessa teoksessaan ”Supercommunicators”.
Blogitekstissä käsittelen Duhiggin oppeja, joita ovat muun muassa:
• erilaiset keskustelutyypit ja niiden merkitys
• tunteiden rooli vuorovaikutuksessa
• käytännönläheiset työkalut, jotka auttavat pitämään keskustelut sujuvina ja rakentavina.
Kirjan neuvojen avulla voi kehittää viestintätaitoja ja luoda syvempiä suhteita sekä työssä että henkilökohtaisessa elämässä.
🌟 Johtajuus on matka, ei määränpää 🌟
Brené Brownin "Dare to Lead" -kirja opettaa, että johtajuus on jatkuva prosessi, jota on harjoiteltava. Hänen mukaansa haavoittuvuus, itsereflektiokyky ja vaikeiden keskustelujen käyminen ovat avaimia sekä johtajuuden että syvempien ja aidompien suhteiden luomiseen.
Kirja tarjoaa teoriaa, tarinoita ja työkaluja, joita voimme peilata omaan elämäämme ja toimintaamme. Kuten Brown toteaa: ”People don’t care how much you know until they know how much you care.” Tämä lausahdus kiteyttää koko kirjan keskeisen teeman.
Psykologi Pekka Töllin kirja ”Minä näen sinut” päätyi kirjakokoelmaani, koska halusin saada siitä käytännön oppia arjen johtamiseen. Kirja oli koskettava ja oivaltava lukukokemus, josta sain vinkkejä niin työelämään kuin henkilökohtaiseen itsetutkiskeluun.
Projektijohtamisesta on tullut johtamisen arkea, mutta toimintamenetelmät voivat jäädä liian abstrakteiksi. Tähän aiheeseen pureutuu Antonio Nieto-Rodriguez, jonka kirja on tasapainoinen kokoelma helposti omaksuttavaa teoriaa, mallinnuksia ja tarkistuslistoja. Vahva suositus täältä.
Olin tammikuussa kirjailija-professori Frank V. Cespedeksen kurssilla Bostonissa. Olen kevään aikana pannut omassa organisaatiossani käytäntöön hänen teorioitaan myynnin johtamisesta. Kirjoitin ajatuksiani aiheesta tähän tekstiin.
Sarasvuon kirja Sisäinen sankari on aikanaan ollut se, joka kannusti lukuharrastuksen pariin. Monien vuosien jälkeen palasin kirjan ääreen, ja se oli edelleen yhtä tymäkkä tapaus. Muistiinpanot kirjasta tässä:
Millaiset tiimit saavat aikaan ja mikä johtaa turhautumiseen tiimissä?” Tätä purkaa Lencioni kirjassaan The 6 Types of Working Genius. Lukusuositus täältä, tosin kiireisille kiinnostuneille löytyy myös muistiinpanoni kirjasta tästä.
Joey Colemanin kirja Never Lose a Customer Again toimi hyvänä herättäjänä miettimään asiakaskokemuspolkua. Onko kaikki kokemuskulmat katettu organisaatiossa? Tietääkö asiakas, millainen matka häntä toimittajan kanssa odottaa? Positiivinen asiakaskokemus voi syntyä vahingossa, mutta sen varaan ei kannata asioita laittaa. Jos asiakaskokemuspolun rakentaminen kuulostaa ajankohtaiselta, niin vahva suositus ko. kirjalle.
Sobackin mukaan hyvän johtajuuden keskiössä on seuraavat kolme asiaa: rohkeus tehdä päätöksiä, kyky tehdä nämä päätökset kokonaisuuden näkökulmasta, ja taito ottaa ihmiset huomioon näitä päätöksiä tehtäessä. Hänen kirjassaan Valmentava johtajuus pureudutaan näihin osatekijöihin syvemmin.
Kirjassa “How Big Things Get Done” kerrotaan, että yleisesti ottaen 91,5 % projekteista ylittää joko projektille annetun rahallisen tai ajallisen budjetin. Mitä siis täytyy olla kunnossa, jotta tiimin projekti ei joudu tuohon epäonniseen enemmistöön? Tähän kirja vastaa myös.
Voiko päätöksentekoa opetella? Vilkunan ja Boxbergin kirja ’PÄÄTÖS – Näin syntyvät liike-elämän kovimmat ratkaisut’ ei vastaa kysymykseen tyhjentävästi, mutta antaa näkökulmaa asiaan. Kirjan luettuani - jos ja kun pitää päättää eli vastata alkuperäiseen kysymykseen - sanoisin, että päätöksentekoa voi opetella, mutta useimmiten kantapään kautta. Ja käsipeili on tärkein oppimistyökalu
Jos haluaa päästä tavoitteeseen, ja metodit nojautuvat puhtaasti pelkästään motivaatioon, voi olla aika varma, että tavoite jää saavuttamatta. Motivaatio tarvitsee jatkoksi rinnalleen aikaansaamisen taidon. Ria Parppein kirja “Tee, toimi, saa aikaan” kertoo tästä aiheesta kattavasti.
Meille kaikille on varmasti tuttua, että meillä on monia ideoita, mutta ei järjestelmällisyyttä viedä ideoita käytännön arkeen. Tiago Forten kirjaa - Building a Second Brain - voisi kuvata eräänlaiseksi modernin maailman selviytysmisoppaaksi. Tässä kirjassa Forte avaa luomaansa systematiikkaa, jossa tiedonpaljoudesta ja oivalluksista oppii poimimaan olennaisuudet, ja viemään ne luovaksi tekemiseksi.
Asko Känsälän kirjassa Johtajasta mestariksi johtajuudesta ja käsityöläisyydestä löydetään samaistuttavia elementtejä. On sanottu, että ompelijan kädenjäljen ihmeellisyys on siinä, että kun se on parhaimmillaan, juuri silloin se ei näy. Känsälän kirjassa todetaan huippujohtajuuden toimivan jokseenkin samalla tavalla. Myös johtamisessa johtajuus näkyy ensin itsestä, myöhemmin vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja lopulta se näkyy vain johdettavista.
Varhainen erikoistuminen vai mahdollisimman monipuolinen harjoittelu? Tähän kysymykseen pyrkii vastaamaan kirja nimeltä Range. Kirja ei anna kysymykseen täydellisen mustavalkoista vastausta (ja hyvä niin), mutta yleisesti ottaen todennäköisyydet päästä huipulle ovat sen puolella, joka suhtautuu maailmaan avoimin mielin, eikä fakkiinnu liian varhain tiettyyn määränpäähän.
Innovaatioista ja johtamisesta on kirjoitettu useita kirjoja maailman sivu. Huomattavasti vähemmän on sen sijaan kirjoitettu, millaisella johtamisella saadaan aikaan innovatiivinen organisaatio. Linda A. Hillin kirja Collective Genious kertoo ko. aiheesta, ja sai ainakin minut ajattelemaan johtamista jokseenkin uudelta kantilta.
Jan Ropponen on kirjoittanut kirjan nimeltä Strateginen kumppani. Kirja on varsin mielenkiintoinen herättelijä siitä, mitä strategisen asiakkuuden johtamisen tulisi käytännössä tarkoittaa, ja miten monitahoista ajattelua se vaatii.
“You don’t get rich by spending your time to save money. You get rich by saving your time to make money.”
Näin on todennut yrittäjä ja sijoittaja Naval Ravikant. Tutustuin syvemmin Ravikantin teräviin ajatuksiin lukemalla kirjan ”The Almanack of Naval Ravikant” kirjailija Eric Jorgesonin kynästä. Kirja ei kerro pelkästään vaurastumisesta, vaikka postauksen alkusitaatti niin saattaisi vihjatakin. Kirja on monipuolinen ja syvällinen teos matkasta parempaan elämään.
Mitä yhteistä on näyttämötaiteella ja johtamisella? Vastaus on: yllättävän paljon. Eroavaisuuksia on vähemmän, joista ilmeisin lienee se, että siinä missä teatterilavalla ollaan yleensä joku toinen, niin johtajuudessa ainoa oikea tulkittava rooli on johtajan aito minuus.
Kirja ’Leadership Presence’, jonka ovat kirjoittaneet B. L. Halpern ja K. Lubar, avaa teatterin ja johtajuuden yhtäläisyyksiä, ja nimenomaan sitä, miten esiintymistaitoja voi hyödyntää tullakseen paremmaksi johtajaksi. Yhtenä esimerkkinä yhtäläisyyksistä nostettakoon kommunikaatio – kyky ilmaista itseään. Onnistuessaan niin teatteriesitys kuin hyvä johtajuus aiheuttavat kuulijoissa positiivisia väristyksiä ja lämpimiä tunteita.
Monimutkaisessa maailmassa kaipaa välillä raakaa yksinkertaistamista. The 10X Rule – The Only Difference Between Success and Failure -kirja toimi loistavan suoraviivaisena mielenherättäjänä aiheenaan tavoiteasetanta ja tekeminen. Kaikkeen ei voi elämässä vaikuttaa, mutta ne avaimet, jotka on kädessä, kannattaa käyttää viisaasti. Ensin pitää vaan uskaltaa unelmoida isosti.
Miksi maailma näyttäisi menevän aina sekaisin? Tällaista kysymystä ja vastausta kysymykseen tarjoilee Mikko Ketovuoren kirja ’Laumavaiston varassa’. Kirja perustuu Prechterin sosionomiseen taous- ja kulttuuriteoriaan, ja avasi ainakin itselleni uusia näkökulmia siitä, mistä voi kenties jatkossa tunnistaa nousu- ja laskukausia.
Päivän päätteeksi johtaja on lopullinen pullonkaula tiimin onnistumisessa. Ihmiset eivät voi pitkäjänteisesti toimia korkeammalla tasolla kuin johtajuus, mitä heille tarjotaan. Tästäkin syystä on todella tärkeää, että johtaja kehittää itseään jatkuvasti ja monipuolisesti. Olin keväällä Harvard Business Schoolissa kouluttautumassa, ja pääsin kuulemaan kirjailija Linda A. Hillin luentoa. Tämän kuulemisen innoittamana luin myös hänen kirjansa ”Being the Boss”. Kirja oli niin täynnä asiaa, että muistiinpanoni muistuttavat Ii-joki-sarjaa.
Mikä erottaa hyvän yrityksen erinomaisesta? Vastaus on vapaasti suomentaen määrätietoinen kurinalaisuus. Tästä kertoo Jim Collinsin kirja ”Hyvästä paras”, ja se on ehdottomasti yksi parhaista johtamisen kirjoista, joita olen koskaan lukenut.
Kun yhdysvaltalaiselta aikidomestari George Leonardilta kysyttiin kauanko kestää hallita Aikidon taidot, Leonard vastasi vastakysymyksellä: ”Kuinka pitkään olit ajatellut elää?” Luin Leonardin kirjan Mastery – Keys to success and longtime fulfillment, joka kertoo elinikäisestä oppimisesta. Mestariudesta. Teos vei ainakin minut oppimisen ajatusmatkalle.
On kolme tapaa reagoida, kun katumuksen tunne keihästää. Mitätöidä katumuksen tunne, velloa siinä tai hyväksyä, että katumuksen tunne on ajattelua varten. Jossittelua ei pidetä nyky-yhteiskunnassamme järin trendikkäänä, mutta Daniel Pinkin kirja ”The Power of Regret” haastaa tätä ajatusmallia. Jossittelu (jota voisi kenties nimittää myös itsereflektioksi) on hyödyllistä, koska se auttaa ihmistä ajattelemaan, mitä olisi voinut tehdä toisin. Jos katumuksen tunteen kohtaa rakentavasti, on parhaassa tapauksessa seuraavalla koetuskerralla valmiimpi, ja onnistumismahdollisuudet näyttävät paljon valoisammilta. Tämän koosteen kirjoittaminen oli sikälikin erittäin antoisaa, että kirjailijakin osallistui lukupiirimme tapaamiseen keskustelemaan kanssamme kirjasta.