Kuulun porukkaan, joka lukee kirjoja, ja läpikäy tulkintojaan ja nostoja kirjasta. Elokuussa jälleen lukupiirimme kokoontui, ja tällä kertaa tapaamiseen osallistui myös tietokirjailija Mikko Ketovuori. Kirjansa Laumavaiston varassa sai uusia tasoja, kun Ketovuori kertoi aiheesta lisää ja omalla äänellään. Ketovuori avasi myös sitä, kuinka katsontakannalla on merkitystä. Onko joku totta, jos se on todistettu ja miten? Mikäli johonkin ei ole tieteellisiä todisteita, tarkoittaako se, että asia ei ole totta. Onko totuus vain jälkijättöistä ratinalisointia, kuten maapallon pyöreys, sähkövalo tai avaruusmatkailu?

Kirjan teoria pohjautuu jenkkiläisen Robert Prechterin tutkimuksiin. Vuonna 1971 Prechter valmistui Yalen yliopistosta pääaineenaan taloustieteet ja psykologia. Opintokokonaisuudessaan hän oli tyytymätön klassisen taloustieteen arvo- ja rahateorian uskottavuuteen. Psykologian näkökulmasta katsottuna taloudessa on kyse ihmisestä eikä jonkinlaisesta koneesta, jota voitaisiin ohjata fysiikankaltaisilla säännöillä. Prechter esitti ajatuksen: Mikäli taloutta ei ohjaa järki, ehkä sitä ajaakin tunne.

Ketovuori summaa Prechterin teoriaa: ihminen tunnevaltaisena ja kollektiivisena olentona tekee elämää koskevia ratkaisuja aikansa sosiaalista mielialaa seuraillen. Tämän hän tekee huomaamattaan laumavaistojensa varassa, vaikka muuta itselleen ja toisille väittäisi.

Prechterin teoria pohjautuu pitkälti Ralph Nelson Elliotin (1871 – 1948) aaltoteoriaan. Elliot mallinsi Dow Jones Industrial average -indexin liikkeitä 75 vuoden ajalta havaiten niiden noudattavan säännönmukaisuuksia, joita nykyään kutsutaan Elliotin aalloiksi. Teoriaa ei ole tieteellisesti hyväksytty, vaan esimerkiksi Wikipedia kuvaa sitä vakuuttavana tarinana, jota Robert Prechter kaunopuheisesti kertoo. Tätä ”vakuuttavaa tarinaa” Prechter piti oppinuoranaan, ja vuonna 1989 Financial News (CNBC) palkitsi hänet olemaan ”Guru of the decade” eli vuosikymmenen sijoitusguruksi. Tämä aaltoteoriaan pohjautuva menestys sisälsi muun muassa Yhdysvaltain osakekauppamestaruuden ennätystuloksella vuonna 1984.

SOSIONOMISEN TEORIAN VIISI PERIAATETTA: (Socionomics Institute, Georgia)

•  Sosiaalinen mieliala edeltää tapahtumia maailmassa, ei toisinpäin.
• Sosiaalinen mieliala on sisäsyntyinen, se ei riipu ulkoisista tekijöistä.
• Sosiaalinen mieliala vaihtelee jatkuvasti hierarkisen ja fraktaalisen aaltoperiaatteen mukaan. Nämä fraktaalit ovat muodoltaan samankaltaisia, mutta vaihtelevat määrällisesti.
• Sosiaalinen mieliala on luonteeltaan esitietoinen ja huomaamaton.
• Sosiaalisen mielialan aallot syntyvät ihmisen vuorovaikutuksessa. Sen keskeinen piirre on laumasieluus.

SOSIAALINEN MIELIALA

Ketovuori avaa, kuinka sosiaalinen mieliala leviää verkostojen kautta samalla, kun se myös voimakkaampana kuin yksittäisen ihmisen mieliala muokkaa aktiivisesti ihmisten käytöstä, asenteita ja arvoja. Koska sosiaalinen mieliala aaltoliikkeineen heijastaa ihmisten tulevaisuuden toivoa ja pelkoa, sitä tutkimalla on mahdollista arvioida yhteiskunnan tämän hetkistä tilaa ja sen tulevaisuutta. Ketovuori viittaa John Nofsingerin tutkimukseen, jonka mukaan sosiaalinen mieliala ratkaisee minkälaisia päätöksiä kuluttajat, rahoittajat ja yritykset tulevat tekemään.

Elliotin teorian mukaan sosiaalista mielialaa tulee tulkita juuri päinvastoin kuin, miltä asiat äkkiseltään näyttävät. Synkän ja kriisiytyvän todellisuuden vallitessa nousu on jo salaa tapahtumassa, kun taas vastaavasti hilpeän ja optimistisen todellisuuden vallitessa on syytä varovaisuuteen.

Ketovuori avaa ajattelua hyvin esimerkein: amerikkalaisen arvostetun TIME-lehden kansipaikka ennustaa ilmiön tai henkilön uran käännekohtaa alaspäin. Uuden maamerkin rakentaminen, kuten kaikkein korkein rakennus, jää herkästi tyhjäksi. Kun jotain hehkutetaan hirveästi, niin todennäköisesti juuri jotain vastakkaista tapahtuu. Autojen tehot ja värit mukautuvat sosiaalisen aallonkohdan mukaan, kuten myös muotivärit tai hameiden pituudet. Korkealla positiivisin mielialan vallitessa nähdään kirkkaita värejä ja lyhyitä hameita, kun taas aallon pohjalla pessimismin ottaessa vallan on valtavirta tykästynyt maanläheisiin väreihin ja pidempiin hameisiin.

Musiikki ilmentää vahvasti sosiaalista mielialaa, ja Ketovuori vertaakin tutkimuksissaan rock 'n' roll -genren ja amerikkalaisen Dow Jones –pörssi-indexin yhteyttä. Ketovuorella on aiheesta syvä tutkimusdata, mutta hän testasi myös lukupiiriämme soittamalla biisejä, ja kysymällä onko biisin moodi pessimistinen vai optimistinen. Pessimistisiin lukeutui Nirvanan ”Smells like teen spirit”, kun taas Spice Girls ”I Tell What you Want I Want” lukeutui positiiviseen ajan henkeen. Hard Rock Hallelujah oli puolestaan Suomen hybridivuosi.

Nousukausina usko ihmisen kykyyn hallita talouden konetta on vallitseva. Laskukaudella taasen teoriat, jotka selittävät miksi nousukauden teoriat eivät toimi, tulevat esiin. Näin sosiaalinen media säätelee myös talousteorioiden suosiota ajassa.

Ketovuori käsittelee kirjassaan sosiaalista mediaa ja sen vaikutusta meihin. Hän kuvaa kirjassa somea vanhanajan vessan seinäksi, jonne kuka tahansa pystyi kirjoittamaan, mitä halusi. Yhteistä sekä somelle että wc-töherryksille on, että ne ovat anonyymejä, ja kirjoittajalla ei ole mitään vastuuta sanomansa todenperäisyydestä. Ketovuori menee niin pitkälle, että sanoo somen tekevän ihmisestä kusipään. Huono käytös, addiktoiva Twitter-huutelu ja -vääristely – eli valehtelu, huijaaminen ja möykkääminen – ovat nykyään jokaisen kansalaisen perusoikeus, jota myös poliitikot ahkerasti harjoittavat. Totuus turmeltuu tässä vastuuttomassa huutelussa, joka on otollista maastoa salaliittoteorioille ja huhuille. Tämä puolueellinen ”uutisointi” estää tehokkaasti näkemästä, mikä on oikeasti totta.

Vapaa tahto on mennyttä. Somen algoritmit tyypittelevät ja tuovat eteesi sisältöjä, jotka vahvistavat ennakkoluulojasi, harhojasi ja ennakkokäsityksiäsi maailmasta. Muokkaamalla uutisfiidejä palataan aina samojen sisältöjen pariin, ja näin ihmiset myös itse vahvistavat ilmiötä. Aitouden ja todellisuuden harhautuminen pienentää empatiakykyä ja masennusoireet lisääntyvät. Politiikasta tulee mahdotonta, kun sitä käydään mielenmuokkauksella, eikä todellisilla valtiollisilla päämäärillä.

TULEVAISUUS

Prechter näkee tulevaisuuden synkkänä. Vuosisatasyklin huippu ja vuosituhatsyklin kolmannen aallon huippu osuvat ajallisesti yhteen. Näistä Prechter näkee muodostuvan ennennäkemättömän suuren korjaavan liikkeen alaspäin kaikissa omaisuusluokissa, josta seuraa ankara lama ja yhteiskunnallinen levottomuus, jopa sota. Osakemarkkinoilla tullaan Prechterin mukaan näkemään ennen näkemätön romahtaminen. Hän puhuu jopa 90 prosentin laskusta.

Prechter ei ole ajatuksineen yksin. Arvostettu sijoittaja ja kirjailija Ray Dalio puhuu kulttuurien ja rahajärjestelmien syklistä. Valtava velanotto ja taloudellinen hidastuminen siirtävät omistusta kaikkein varakkaimmille. Yhä suurempi osa ihmisistä saa elantonsa erilaisten tukien muodossa. Todennäköisesti inflaation lähtiessä liikkeelle, myös korkojen voidaan olettaa nousevan. Prechterin mukaan keskuspankit eivät päätä korkojen liikkeistä, vaan päätökset lähinnä seurailevat viiveellä markkinoiden liikkeitä. Kun velkoja ei pystytä lopulta maksamaan, inflaatiota seuraa deflaatio - omaisuuksien nimellisarvot sulavat. Kiinteistöjen ja osakkeiden hinnat romahtavat.

YHTEENVETO

Kirja on erittäin mielenkiintoinen, ja sisältää perusteet maailmantalouden syklisyydelle. Ehkä Elliot ja Prechter ovat lopulta oikeassa, ja taloutta ohjaakin järjen sijaan tunne. Tunne, joka syntyy yhteisestä ihmisten mielialasta – laumavaistosta. Lukukokemuksena voisi sanoa, että kirja oli hyvä ja sisälsi runsaasti esimerkkejä. Mikään hyvän tuulen kirja tämä ei kuitenkaan ole pessimististen ennustustensa kanssa – vaikka aaltoliike sisältää toki ne huiputkin.

– Sami Suominen

Mikko Ketovuori: Laumavaiston varassa, Agile Publishing Oy, Espoo 2022