Pystytkö kurottamaan elämässä potentiaalisi
– mikä on Sinulle pelkojesi hinta?

Lähde: Henkka Hyppönen – “Pelon Hinta” (2014)

Unelmoimme, suunnittelemme ja teemme ratkaisuja. Rakennamme elämämme polkua päivä päivältä eteenpäin. Osa
meistä suunnittelee tulevaa, jopa eläkepäiviä, harva sitä, mitä jättää jälkeensä tai mikä olisi mahdollista omasta potentiaalista käsin. Pelot ohjaavat polkujamme. Kun sisäiset mekanismimme varoittavat vaarasta, muutamme herkästi suuntaa, luovumme ja haemme uutta polkua. Vaikka käynti epämukavuusalueella yleisesti kehittää, on sieltä myös mukava palata mukavuusalueelle. Harva meistä havahtuu, kuinka suuri vaikutus elämämme polun suuntaan on tavalla, jolla käsittelemme pelkojamme. Hyppönen siteeraa kirjassaan Bronnie Warea ja hänen kirjaansa ”Viisi viimeistä toivetta – Elä, älä kadu”. Waren avaa kuinka kuolinvuoteella ihmiset katsovat matkaansa taaksepäin ja toivovat, että olisivat olleet tarpeeksi rohkeita tekemään omat valintansa. Rohkeutta ilmaista tunteitaan, viettää enemmän aikaa läheisten kanssa ja töitäkin olisi voinut tehdä vähemmän. Hyppönen linjaa, kuinka perspektiiviä muuttamalla pelko tuntuu lähes absurdilta kriteerilt, oman polun suunnanvalintoja tehtäessä. Ajan rajallisuus surkastuttaa pelolta muskelit.

Kirjassaan Hyppönen purkaa aihetta kahdesta näkökulmasta. Miten käyttäytyisimme, jos emme pelkäisi ja miten voisimme työstää pelkojamme ja riisua pelkomme mystisestä verhostaan ja muskeleistaan. Kirja sisältää useita konkreettisia esimerkkejä aina lastenkasvatuksesta käärmekammon kukistamiseen. Omalla suhtautumisella tilanteeseen on merkitystä, kuten astuessamme neuvotteluun perhoset vatsassamme, ne voivat johtaa meitä kahteen vastakkaiseen suuntaan. Kielteinen suhtautuminen tilanteeseen saa meidät tulkitsemaan elimistön kiihotustilan hermostuneisuudeksi. Tämä lamaannuttaa ajatteluamme ja toimintakykyämme. Toisaalta positiivinen suhtautuminen tilanteeseen ja vatsanpohjan perhosten kutitukseen kasvattaa vireystilaamme. Koemme olevamme oikeassa paikassa ja saamme neuvottelusta itsellemme paremman lopputuloksen. Hyppönen summaa, kuinka positiivinen ja negatiivinen vireystila on elimistön kannalta lähes sama asia ja näin siirtyminen negatiivisesta positiiviseen on helpompaa, kuin rauhoittuminen. Innostuneet tai itsensä innostumaan saaneet pärjäävät näin paremmin neuvotteluissa.

Neuvottelutilanteista siirrymme sosiaalisen kanssakäymiseen. Teemme joka hetki päätöksiä ja päätöksillämme on vaihtoehtoiskustannuksia. Valintojen päättymätön avaruus luo meille tilanteen, jossa toisaalla on todennäköisesti aina tarjolla parempi vaihtoehto sille, mitä ikinä teetkin. Kun vietämme yhteistä aikaa läheistemme kanssa, yhteiseen tekemiseen keskittymisen sijaan ajatuksemme valtaa kysymys, mitä Matti tai Veera mahtaa tehdä juuri nyt. Onko siellä paremmat ruuat, musiikki tai puheenaiheet. Sosiaalisen median aplikaatiot konkretisoivat tilanteen, kun selaamme ja seuraamme muiden tekemistä ilman, että olemme läsnä todellisessa hetkessä. Kykymme olla hetkessä läsnä määrittää Hyppösen mukaan suurelta osalta onnellisuutemme asteen. Daniel Goleman kirjoittaa samasta aiheesta kirjassaan ”Focus” ja toteaa ajatusten harhailulla olevan meille myös tärkeä tehtävä. Sillä kun ajatuksesi lähtee harhailemaan ja häiritsevät sanotaan vaikka lukemistasi, ne myös toisaalta työstävät mielessäsi olevia akuutteja ongelmia.

Kasvatus on myös mielenkiintoinen tarkasteluperspektiivi. Hyppösen avaama esimerkki Stanfordin yliopiston kokeesta, jossa viidesluokkalaiset lapset rakensivat palapelejä ja saivat kahdenlaisia kannustusviestejä. Ensimmäistä ryhmää kannustettiin ”Vau, oletpas sinä fiksu”, siinä missä toista ”Vau, meni tosi hyvin, teit varmaan tosi paljon töitä tämän eteen”. Itse heti intuitiivisesti ajattelin, että tietysti ensimmäinen kannustus on parempi ja vahvistaa lapsen älykkyyden kehitystä, kunnes looginen ajattelu astui kuvaan ja luin esimerkin loppuun. Itse asiassa pelkkää älyä kehuttaessa lapsille kehittyy halu pitää kiinni toisten käsityksestä. Saadessaan valita, hän ottaa helpomman palapelin ja ei ole innostunut lähtemään aluekisoihin, säilyttääkseen hänestä rakentuneen mielikuvan. Kovasta työstä kehuttu, on valmis kasvattamaan haastetta askel askeleelta ja menemään eteenpäin. Tässä kohtaa saankin kiittää vanhempiani, jotka ovat aina kannustaneet hokemalla ”kovalla työllä kaikki on mahdollista”. Vaikka itselle ei koulunkäynnin ensiasteilla lukeminen maittanutkaan, olen kovan työn kautta löytänyt omat vahvuusalueeni oppimissektoreilla.

Mielestäni teoria positiivisen energian suuntaamisesta jännittämiseen selittää osittain tiimiurheilun tai teatteriporukan yhteislämmittelyt ja alun rutiininomaiset sloganhuudot. Omasta kokemuksestakin muistan kuinka ennen teatteriesityksiemme alkua virittäydyimme onnistumisen moodiin. Siis vetreytimme kehomme, äänemme ja pommitimme vatsassamme kutittelevia perhosia positiivisella energialla. Näin jännitys toi porukallemme lisävirtaa, ja jännitys sai hahmomme syttymään lavalla. Saman jännitysenergian saisi negatiivisella latauksella johtamaan jäätymiseen. Kun kerroin Hyppöselle päätelmästäni, niin hän ei tyrmännyt sitä suoralta kädeltä. Hän kuitenkin viittasi Mihaly Csikszentmihalyin flow-teoriaan eli kuinka peli toimii parhaiten täydellisessä läsnäolossa eli flow-tilassa. Rutiinit ja rituaalit ovat tapa lisätä läsnäoloa ja näin antaa oma paras potentiaali itse suoritukseen.

Vasta avaamalla perspektiiviä voimme huomata, kuinka valtava vaikutus pelolla on elämäämme. Ei vain mahdollisuudestamme vierailla Eiffel-tornin huipulla, vaan kysymys saavutammeko elämässämme potentiaalimme. Tuleeko meistä se Minä, johon minulla olisi kykyjä ja haluja, vai tyydynkö muiden haluihin ja pysyttelen mukavuusalueellani. Miten olen huomenna parempi kuin tänään, aloitanko lopullinen määränpää mielessäni ja riisun pelonviittani.

 – Sami Suominen

Mitä muut ovat kirjoittaneet aiheesta:

Brian Tracy – Johdon konsultti, joka on menestynyt puhuja ja kirjailija. Yksi Tracyn monista legendaarisista viisauksista on:”Begin with the end in mind”. Aloita siis kuvittelemalla omat hautajaisesi ja sinne kolme puhujaa; läheisesi, ystäväsi ja kollegasi. Mitä he kertovat elämästäsi, millainen ihminen, ystävä ja elämänkumppani olit. Käännä asia seuraavaksi uuteen perspektiiviin ja mieti, mitä haluaisit heidän sanovan?

Daniel Goleman – Focus (Harper 2014). Aiheenaan keskittymiskyky ja sen vaikutukset.
Stephen R Covey – Seven Habits of Highly effective people (Simon Schuster 2009). Kirja kertoo siitä, miten saa itsestään parhaan irti.
Erik Bertrand Larssen – Paras (Bazar 2015). Kyseessä on itsensäkehittämisen kirja, joka tarkastelee elämää kuolinvuodeperspektiivistä.
Susan Jeffers – Uskalla elää (Delfiini Kirjat 2006). Käsittelee pelkoa kolmesta perspektiivistä.