Alf Rehn on Aurajoen rannalta ponnistanut Åbo Akademin professori, joka nyttemmin vaikuttaa Tanskan maalla yliopistomaailmassa. Rehn on noteerattu Thinker50-listalla Guru Radarissa, jossa on listattu maailman 30 todennäköisintä vaikuttajaa tulevaisuuden johdon toimintamalleihin. Oma kosketuspintani häneen ennen kirjaa, oli hänen esiintymisensä Nordic Business Forumin lavalla. Räväkkä ja ajatukset liikkeelle saava persoona, antoi odotuttaa jonkinlaista aivojumppaa herättelevine näkökulmineen.

Kirja toimittaa sen, mitä se otsikossaan lupaa. Konkreettisia työkaluja johtamiseen halava lukija tulee kokemaan pettymyksen, mutta itse kirja ja sen tarinat toimivat mentaalisina työkaluina ja peilausalustoina omille kokemuksille. Lukijana pystyin hyvin samaistumaan tekstiin. Ainakin itselleni samaistumisen kokemus toi monta hyvää oivallusta, jotka avarsivat näköalaani kirjan aiheisiin. Nämä tarttumakohdat loivat mahdollisuuden ymmärtää paremmin itseään ja omia haasteitaan parantaen näin omia toimintaedellytyksiään. Kirjan rakennekin on mielenkiintoinen; luvut tuntuvat vuorottelevan näkökannoissaan, jolloin pelkästään johtaminen ei ole ristiriitaista, vaan myös itse kirja.

Poiminnat itselle kolahtaneista opeista:

Suunta ja kuopat matkalla

Rehnin mukaan johtajuus on vahvuutta kulkea epäonnistumisesta toiseen taittumatta. Toinen silmä on vahvasti kokonaisuuden tavoitteessa, ja toisen kanssa luovitaan haasteesta seuraavaan. Pitää pystyä elämään epävarmuuden ja jatkuvan kehityksen kanssa, samalla ollen sujut sille, että kaikki tekeminen on lopulta epätäydellistä. Epäonnistuminen, oppiminen, korjaaminen ja uudelleenyrittäminen muodostuu arkikäsitteeksi.

Johtaja ei ole se, joka toteuttaa määritelmää, vaan se, joka toimii, vaikkei selkeää vastausta ole. – Alf Rehn

Vaikka nyt on kirjoitettu paljon epäonnistumisesta, ei johtajalla ole muuta vaihtoehtoa kuin onnistua. Rehn linjaa, kuinka johtajuudessa ei palkita siitä, että yritti olla hyvä tai siitä, että toimi hyvistä syistä. Johtaja palkitaan tuloksesta. Toki on monia mittareita, millä tuloksia voi mitata, mutta lopulta voidakseen toimia johtajana, on saatava aikaan muutosta.

Menestys on kykyä olla menettämättä innostustaan toistuvista epäonnistumisista huolimatta. – Winston Churchill

Suurin heikkoutemme on luovuttamisessa. Varmin tapa menestyä on yrittää vielä kerran. – Thomas A. Edison

Itsensä Johtaminen

Rehnin mukaan itsensä johtaminen pysyy johtamisen keskiössä. Mikäli epäonnistuu itsensä johtamisessa, ei voida edes toivoa, että kykenisi johtamaan jotakuta muuta. Siis matka lähtee oman työn onnistuneesta organisoinnista, josta taasen ponnistetaan muiden töihin, ja lopulta koko organisaation tapaan tehdä töitä. Onnistumiset tuovat tasonnostoa ja matka itsensä kehittäjänä ei tule koskaan loppua, vaan siitä on tultava kuin toinen luonto.

Moraali nousee tässäkin kirjassa korkealle. Mitä enemmän lukee, sitä kirkkaammin alkaa nähdä kuinka arvot ja moraali ovat ratkaisevassa asemassa onnistumisen kanssa. John C. Maxwell vie tämän niin pitkälle omassa johtamisfilosofiassaan, että lopulta on vain yksi sääntö, mihin johtaminen ja päätöksenteko tulee pohjautua. Tämä sääntö on nimeltään kultainen sääntö; ”Tee toiselle niin kuin toivoisit hänen tekevän sinulle.” Tämän moraalikäsityksen sisäistämisestä myös Rehn puhuu. Luja eettinen kompassi toimii luottamuksen rakentamisen kulmakivenä niin asiakkuuksiin, johdettaviin, kuin myös esimiehiin toimialasta ja yrityskoosta riippumatta.

Rehn luo tyylilleen uskollisena kuitenkin ristiriitaa:

”Johtajan ei pitäisi valehdella paitsi silloin, kun hänen ehdottomasti on valehdeltava. Samoin hänen pitäisi kuunnella alaisiaan paitsi silloin, kun hänen ei pitäisi. Niin, ja analysoida tarkkaan paitsi silloin, kun tämän tekeminen halvaannuttaa päätöksenteon.”

Nopeaa vai hidasta

Eri tilanteet tulevat vaatimaan erilaisia lähestymistapoja. Kalenterin hallinta on yksi keskeisitä taidoista, jotta löytää aikaa itsestäänselvyyksille; niille pienille asioille, kuten keskusteluille, kuuntelemiselle tai puheluun henkilön kanssa, joka taistelee ison ongelman kanssa. Kalenteriin tulee jättää tilaa myös asioille, joita jokaisen johtajan tulisi tehdä, mutta jotka herkästi jäävät muun arjen jalkoihin. Nämä asiat ovat lukeminen, ajatteleminen ja tulevien ratkaisevien taisteluiden määrittäminen matkalla tavoitteeseen.

Rehn kuvaa, kuinka usein ajatellaan, että johtaminen on harkittuja hitaita liikkeitä, mutta monta kertaa todellisuudessa johtajuuden hetki voi olla jokaisessa hetkessä: nopeasti, tässä ja nyt yllättäen. Pakeneminen ei auta.

You miss 100 % of the shots you don’t take. – Wayne Grezky

Johtajuus on unelmointia

Monesti ajattelemme nähdessämme henkilön paikallaan, että siinähän tuokin taas laiskottelee. Kuitenkin on paljon tekemistä, joka ei suoraan ole näkyvää. Rehn ottaa tässä esimerkiksi unelmoinnin ja miettimisen. Sarasvuo on sanonut sen mielestäni parhaiten: ”Kaikki tärkeä tehdään kahteen kertaan – ensin se nähdään, ja sitten se tehdään.” Johtajalla pitää olla visio siitä, mihin ollaan menossa ja usko siitä, että nämä unelmat ovat saavutettavissa. Jotta matka sujuu unelman mukaisesti, tulee johtajan pystyä vaatimaan ja valvomaan. Vaatiminen on taitolaji, ja luonnollisesti se ei ole aina kivaa. Rehnin mukaan monella homma kaatuukin  haluun olla mieluummin kiva kuin vaativa. Kovaääninen komentaminen on toki jo kauan sitten unohdettu metodi. Hyvä vaatiminen tulisi toteuttaa niin, että toteuttaja tietää, mitkä resurssit on käytössä, hänellä on selkeä kuva mitä tulee tehdä ja tietämys milloin vaatimukset on täytetty.

Johtajuus on yksinäistä

Rehnin kirjassa on kokonainen kappale, joka kertoo johtajan yksinäisyydestä. Johtajuuden yksinäisyys on jotain, mitä en ole aiemmin oikein ajatellut. Kappale oli kuitenkin puhutteleva. Rehn herätti ajatuksia kertomalla toimitusjohtajan roolista hieman suuremmassa yrityksessä. Hän kirjoittaa johtajan arjesta. Siitä, kuinka johtajan tulee olla tiimilleen energian lähde, auttava käsi ja peruskallio, johon voi tukeutua ja turvautua. Silloinkin kun myrskyää, johtaja ei voi näyttää omia haasteitaan tiimilleen, vaan hänen tulee suoda tiimille työrauha. Myös omistajien ja hallituksenkin suuntaan on säilytettävä korrektius. Haasteista luonnollisesti keskustellaan, mutta herkät tunteet tulkitaan helposti heikkoudeksi, joka taas aiheuttaa epäilyksiä johtajan kyvykkyydestä suoriutua roolistaan.

Organisaation ulkopuolelle katsottaessa voidaan todeta, että asioiden arkaluontoisuuden johdosta niitä ei luonnollisesti voi kovin julkisestikaan huudella, eikä puolisokaan jaksa välttämättä kaikkia murheita kantaa ja kuunnella. Rehnin ratkaisu onkin, että hyvällä johtajalla tulisi olla oma coach ja terapeutti. Hyvä olisi olla myös ulkopuolinen sparrausryhmä, jonka kanssa voi haastaa toinen toisiaan arjen haasteista.

Kirja oli lopulta mielestäni erinomainen, ja se tuntuu paranevan jokaisella lukukerralla. Ensi lukemalla tuntui kuin kirjassa olisi ollut hieman kevyt viini viinimaistajaisissa, mutta jälkimaku rikastutti makuhermot ja loi hyviä oivalluksia. Saimme myös hyvän keskustelun aikaan aiheesta täällä omassa Business Thinkers -ringissämme.

– Sami Suominen

Alf Rehn, Johtajuuden ristiriidat, Docendo, Jyväskylä, 2018