Jare Henrik Tiihonen ja Oskari Saari: JHT – Missio vai mielenrauha
Lähde: wsoykirjat; instagram 22.10.2025. 50 000 myytyä kirjaa kolmessa viikossa.
Urheilutoimittaja sekä Formula 1- ja jääkiekkoselostaja Oskari Saari on lähtenyt systemaattisesti ja syvällisesti tutkimaan suomalaisia menestystarinoita. Kirjailijauransa hän aloitti vuonna 1995, jolloin hän kirjoitti kirjan salibandysta (”Salibandy: Opas junioritasolta huipulle: harjoittelu, säännöt ja taktiikka”). Seuraavaksi hän otti käsittelyyn valmiin menestystarinan ”Petteri Nykky – Menestyksen Tie” -kirjassaan. Kaksikymmentä vuotta kirjailijadebyyttinsä jälkeen hän julkaisi laajamittaisen mestariteoksensa yhdessä Aki Hintsan kanssa. ”Voittamisen anatomia” -kirjassa hän syventyi elämän menestysreseptiin ja vei lukijan muun muassa moottoriurheilun kuninkuusluokan F1:n sisäpiireihin sekä treeniohjelmien maailmaan.
Nyt Saari nousee uudelle pelikentälle ja laajentaa urheilun ja kehon dynamiikasta musiikin maailmassa menestymiseen. Kirjassa kuljetaan samaan aikaan elämän draaman kaarta ja pohditaan, mitkä uskomukset, olosuhteet ja tavat ovat synnyttäneet menestysilmiön nimeltä Cheek. Teos yhdistää sujuvasti Saaren ammatillisen ja systemaattisen pohdinnan Tiihosen persoonallisuuden, sanomusten ja ajattelun kanssa. Tämä luo kokonaisuuden, jossa lukija inspiroituu, reflektoi ja oivaltaa omaa elämäänsä uudella tavalla.
MIKÄ ON SINUN KIVIJALKASI
”Tullaksesi siksi, mikä sinun pitää olla, sinun pitää olla se, miksi sinun pitää tulla.”
– Jare Henrik Tiihonen
Mieti, minkä päälle talosi rakennat, mikä on sinun kivijalkasi. Mikä on sinun ydinosaamisesi, sinun ”craftisi”, kuten Tiihonen sitä ilmaisee. Mikä on se ydin, jonka ympärille rakennat oman urasi ja kehittymisesi? Tiihosella tämä ydin on biisien tekeminen ja räppääminen. Se, kuinka hyvä Cheek on räppäämään ja tekemään biisejä, määrittää sen kivijalan vahvuuden, mitä hän on rakentamassa.
Tarkkaillessaan oman alansa toimijoita Tiihonen oivaltaa yhden tärkeän menestyksen kannalta ratkaisevan elementin: hän näkee kaksi erilaista ihmistyyppiä, jotka haluavat menestyä urallaan. Näiden erottava tekijä on, tarttuvatko he oljenkorsiin – eli mahdollisuuksiin, jotka hetkellisesti edistävät uraa – vai panostavatko he omaan osaamiseensa ja kehittävät sitä jatkuvasti kasvaakseen.
Saari ja Tiihonen saavat taitavasti lukijan pohtimaan omaa elämäänsä ja omia kyvykkyyksiään. Lukijana alan miettiä omia onnistumisiani ja pohtia, mitä sellaisia taitoja minulla on, jotka muille ovat vaikeita. Pohdin kyvykkyyttäni astua tuntemattomaan, ottaa vieraassa paikassa, kulttuurissa tai toimintaympäristössä tilanteen haltuun sekä toteuttaa nopeasti ja tehokkaasti mittavia päätösten jalkautuksia.
Tämä pohdinta avaa kuitenkin myös toisen puolen. Varmasti samoilla kyvyillä ei rakennettaisi hyvää korporaatiojohtajaa tai mestaria yrityksen sisäisessä politiikassa. Oma oivallukseni kirkastuu: koen olevani parhaimmillani ratkoessani intohimoisten tekijöiden kanssa sitä, mikä voisi olla vielä paremmin. Miten voimme auttaa asiakkaita ratkomaan heidän kipukohtiaan, tai kuinka saamme tekijämme loistamaan entistä paremmin.
Tiihonen, kuin ennalta laskelmoivan ajattelun voimasta, ottaa kiinni ajatuksestani ja johdattaa sitä eteenpäin. Kehotus on löytää ympärilleen ihmisiä, jotka suhtautuvat intohimoisesti siihen, mitä ollaan rakentamassa. Tämän avulla varmistetaan, että ajatukset ovat samalla aaltopituudella ja että jokaisella on sisäinen tahto onnistua yhteisessä päämäärässä.
Tiihonen pohtii paljon johtajuutta. Johtajuus alkaa siitä, millaisen esimerkin annat ja mitä vaadit itseltäsi ja muilta. Mitä enemmän vaadit itseltäsi, sitä enemmän voit vaatia myös muilta. Oleellista on myös se, mitä tulee huoneeseen, kun saavut paikalle. Mitä muut saavat sinusta? Tuotko mukanasi intohimon, välittämisen ja energian vai kyynisyyttä ja epävarmuutta? Kukaan ei ajattele intohimoprojektiasi yhtä paljon kuin sinä itse. Sinä olet se henkilö, joka pitää sinun määränpääsi kirkkaana ja tietää, mitä haluat saada aikaan. Muut ihmiset voivat auttaa matkalla, mutta sinulla tulee olla kokonaiskuva siitä, mitä kohti olet menossa.
Cheekillä oli tiimissään mukana paljon ihmisiä. Levyä tehtäessä oli muun muassa grafiikkasuunnittelijaa, miksaajaa jne. Voisi kuvitella, että Tiihonen olisi keskittynyt vain sanoittamiseen ja biittiin. Mutta jotta Tiihosen visio levystä toteutui, tuli hänen olla jokaisessa osa-alueessa mukana. Hän ei ollut paras miksaaja tai graafikko, mutta mukana olollaan ja ohjauksellaan hän varmisti sen, että kaikki osa-alueet työstivät kokonaisuutta kohti yhteistä loppuvisiota ja sitä korkeaa standardia, jonka hän halusi saavuttaa.
Tiihosta kuvataan kirjassa monessa kohtaa perfektionistiksi. Mutta mitä oikeastaan tarkoittaa perfektionisti? Hyvä määritelmä on henkilö, joka pyrkii aina parhaaseen mahdolliseen suoritukseen ja asettaa korkeita vaatimuksia itselleen sekä tekemiselleen. Entä perfektionismin vastakohta? Kirja pohtii, että vastakohtana voisivat olla sanat laiska tai huolimaton. Mikäli perfektionismi nähdään negatiivisena, sen vastakohta ei ainakaan mene menestyksen kanssa samaan pussiin. Kysymys tuleekin pohdinnassa lopputulemaan, milloin hyvä on tarpeeksi ja missä osa-alueissa pitää olla paras. Oman kokonaiskuvan ja ymmärryksen avulla sekä asiakkaiden tarpeiden tuntemuksella pystymme tekemään päätöksiä siitä, mikä on tarpeeksi.
TIIMI
”Sormi pulssilla ja korva kadulla.” – Jare Henrik Tiihonen
Mistä löytää ympärilleen intohimoisia ihmisiä, joilla on sama intohimo yhteiseen visioon? Kirja käyttää Nasan siivoojaa esimerkkinä valaisemaan ajatusta. Kun kyseiseltä siivoojalta kysytään, mikä on hänen tehtävänsä Nasassa, hän vastaa: ”Lähettää ihmisiä kuuhun.” Hän ymmärtää ja näkee isomman tarkoituksensa. Hän ei vain pidä paikkoja siisteinä, vaan hän on osa tiimiä, joka mahdollistaa yrityksen tarkoituksen toteuttaa avaruuslentoja.
Tästä on kyse. Pitää nähdä yhteinen päämäärä, johon ihmiset suhtautuvat intohimoisesti ja jonka eteen he ovat valmiita ponnistelemaan kelloon katsomatta. Tiihonen kuvaa omakohtaista oivallusta ja sen merkitystä, kun hän löysi vierelleen tiimiinsä näitä ihmisiä. Yksilöiden erilaiset taidot ja persoonat oli tuotu yhteen tiimiin, ja kaikki kurottivat kohti yhteistä innostavaa päämäärää. Tämä loi voimavaroja nostaa yhdessä tasoa palvella faneja paremmilla ja elämyksellisemmillä keikoilla ja biiseillä.
Tiihonen oli hyvin dedikoitunut musiikille. Hän mietti koko ajan musiikkia ja sitä, miten hän ja tiimi voisivat olla joka askeleella parempia. Biisit kirjoitettiin elettäessä elämää ja niitä mietittiin joka hetki. Cheek ei tehnyt koskaan kasaa demoaihioita, joista valittiin levylle tulevat ja työstettävät biisit. Tiihonen kuvaa, että hän on eläessään tehnyt yhden demon, jota ei tehty biisiksi. Biisejään hän kirjoitti, mietti ja viilasi koko ajan. Urheillessa, bilettäessä, keikkaillessa, siis ihan missä vain hän menikin, voisi sanoa jopa nukkuessa.
Toisaalta se, että haluaa onnistua pitkäjänteisesti missiossa, ei aina mahdollista mukavan jätkän statusta. Välillä pitää tehdä kokonaisuuden kannalta kipeitä päätöksiä, jotka tuntuvat muista kurjalta.
MILLÄ KENTÄLLÄ PELAAT
Saari ja Tiihonen konseptoivat kirjassa ajattelua, joka on johtanut Cheekin menestykseen. Tiihosen kenttäteoria on yksi näistä. Se lähtee ryminällä käyntiin hänen kehottaessaan lukijaa ajattelemaan kehittymistä tai uraa tasoissa. ”Pelaa kenttä kerrallaan” on hänen kehotuksensa. Siinä hän alleviivaa, että tasosi ei määrity huippuhetkesi vaan huonoimman päivän perusteella. Tiedät olevasi tarpeeksi hyvä seuraavalle kentälle, kun dominoit edellistä.
Tiihonen kuvaa kenttäteoriaansa oman elämänsä kautta ja jaottelee uransa neljälle eri tasolle. Hänen ensimmäinen kenttänsä oli Lahden räppiskene. Siellä hän nousi katsomosta kentälle ja sai äänensä paikallisesti kuuluviin. Oli kuitenkin eri asia olla kentällä kuin dominoida sitä. Lahden rap-liikkeessä oli tuohon aikaan paljon tekijöitä. Kaupungin kovimmista räppäreistä puhuttiin 5th Elementtinä. Siinä kohtaa, kun Tiihonen sai kutsun mukaan tähän viitosklubiin ja yhdessä tämän porukan kanssa veti lavat täyteen faneja fanipaitoineen, voitiin alkaa puhumaan kentän dominoinnista.
Kakkoskenttä oli nousu Lahden skenestä Suomen räppiskeneen. Levy-yhtiön agentin tullessa Lahteen katsomaan keikkaa oli hän vaikuttunut. Tiihonen reflektoi kirjassa, kuinka saman keikan vetäminen Helsingissä olisi tuonut ihan eri tuloksen. Lahdessa fanit tunsivat Cheekin ja biisit ja olivat täysillä menossa mukana. Helsingissä sama ei olisi toiminut, koska yleisö ei vielä osannut biisejä saati että olisi laulanut mukana. Todennäköisesti itse areena olisi myös ollut puolityhjä ja luonut aivan erilaisen tunnelman kuin Lahdessa.
”Ei oltu Hesassa vielä juttu”, Tiihonen toteaa kirjassa. Seuraava askel suomiräpin valloituksessa oli levytyssopimus ja levy ”Avaimet mun kulmille”. Nyt laitteet ja tekniikka nostivat jo itsessään musiikin tekemisen tasoa. Kotikutoiset resurssit vaihtuivat ammattimaisuuteen, jolloin musiikista tuli tasalaatuisempaa.
2000-luvun alussa suomiräp ilmiönä hiipui, ja kentällä oli enää kaksi artistia, Elastinen ja Cheek, jotka tekivät vuodessa paljon keikkoja. Tiihonen siirtyi levy-yhtiöltä Rähinä Recordsille Elastisen kanssa yhdessä tekemään omalla rahalla. Samalla tavoitteena oli nostaa tasoa. Tästä syntyi ”Kasvukipuja”-levy, joka oli Tiihosen sanoin taas edellistä parempi.
Tässä kohtaa musiikin tekemisen kivijalka alkoi olla vahvasti Tiihosen hyppysissä. Yli 800 keikkaa takana, rap-riimien ja biisien hiomista itsenäisesti ja tiimeissä. Pohja nousta seuraavalle pelikentälle oli luotu.
Alkoi tarjoutua oikopolkuja ja mahdollisuuksia kirittää levymyyntiä tuomalla itsensä median valokeilaan. Esimerkkeinä mainitaan kutsut lähteä mukaan Tanssii tähtien kanssa- ja Kuorosota-ohjelmiin. Kummassakin on musiikki läsnä, mutta fokus ei ole Cheekin omassa musiikissa. Tiihonen olisi voinut myydä lisää levyjä saamalla mediahuomiota kömpelönä tanssijana tai näkyvyyttä Kuorosodassa. Hän kuitenkin päätti jättää ne väliin ja hioa omaa timanttiaan.
On mahdollista kuikuilla yli kenttien, mutta keskimäärin on parempi keskittyä omaan tekemiseen ja luottaa siihen, että seuraava taso avautuu eteen, kun sen aika on. Kun sitten Vain elämää -mahdollisuus tuli, jossa hän pääsi oman musiikin ja oman craftin äärelle, hän oli valmis. Räppäämisen ytimessä on samplata muiden biisejä. Myös hänen oma musiikkinsa pääsi esiin, kun muut artistit tekivät versioita hänen tuotannostaan. Näin oltiin tekemisen ytimessä.
Vain elämää avasi mahdollisuuden nousta kolmannelle kentälle suomiräpistä suomimusiikin kentälle. Pohja oli rakennettu, ja hän lähti Rähinä Recordsilta omaan levy-yhtiöön, jonka kanssa hän solmi yhteistyösopimuksen Warner Music Finlandin kanssa. ”Sokka irti” -levy nosti myynnin uudelle tasolle. 100 000 kappaleen myynti tarkoitti, että levy saavutti viisinkertaisen platinatason. Sen jälkeen ”Kuka muu muka” pääsi 160 000 levyyn, joka oli jo kahdeksankertaista platinaa. Cheek oli nyt Suomen musiikkikenttää dominoiva pelaaja. Lehdet vertasivat muita artisteja häneen, ja kenttä laajeni koko Jare Tiihosen kokoiseksi.
Ennen suunnitelmaa lopettamispäätöksestä ja saagan finaaliin viemisestä Tiihonen oli hetken harkinnut myös seuraavia kenttiä. Ulkomaat ja englanniksi tekeminen olisivat olleet mahdollinen seuraava askel, jonka Tiihonen päätti kuitenkin jättää tarpomatta. Hän oli kiitollinen matkasta ja jäljistä, jotka oli jättänyt historiankirjoihin. Aina on mahdollista löytää seuraava ja suurempi pelikenttä. On kuitenkin pohdittava, minne asti sinun missiosi haastaa sinua sekä mikä tuo sisäistä tyyneyttä, merkityksellisyyttä ja mielenrauhaa.
EGO – Vihollinen vai ystävä?
Menestyksen moottori – mielen tuho
”Viimeinen kivi on käännetty vasta, kun päätät niin.” – Jare Henrik Tiihonen
Kuka kääntää viimeisen kiven? Tiihonen avaa, kuinka hän on kuullut tämän lauseen moneen kertaan. Hän toteaa, että jos olisi uskonut, kun sanotaan, että kaikki kivet on nyt käännetty, Cheekin uraa ei olisi ollut. Viimeinen kivi on käännetty vasta, kun itse päättää niin.
Miksi toiset ihmiset hyväksyvät nopeasti eteen tulevat esteet ja luovuttavat siinä, missä toiset jatkavat, kunnes ratkaisu löytyy? Kirja lainaa Carol Dweckin ajattelua ihmismielestä sekä ajattelutavan ja asenteen merkityksestä saavutettuihin tuloksiin. Tämän amerikkalaisen psykologian tohtorin mukaan se, mitä ihminen ajattelee omista kyvykkyyksistään vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kehittyykö ja menestyykö yksilö vai jääkö hän paikoilleen. Voima ei synny siitä, ettei koskaan epäilisi itseään, vaan siitä, että epäilystä huolimatta päättää näyttää maailmalle ja itselle, mihin pystyy.
Usein kuulee sanottavan, että ego on meitä vastaan – että ego estää meitä kehittymästä ja saavuttamasta todellista menestystä. Mutta entä jos ego ei olekaan pelkkä vihollinen, vaan myös mahdollisuus kasvuun ja itsetuntemukseen? Tiihonen pohtii ristiriitaa: onko ego ystävä vai vihollinen, ja kuinka sitä voi hallita?
Ego on ihmisen käsitys itsestään, minäkuvasta, itsevarmuudesta ja omanarvontunnosta. Siitä, mihin minä pystyn ja mikä on minulle mahdollista. Jarelle ja hänen veljelleen Jerelle molemmille tuli jo pienestä asti isän opissa käsitys siitä, että Tiihoset ne pystyy mihin vain. Tätä pönkitti vielä kaksoisveljeys, joka loi kuin itsestään tuplaegon. Tiihosen minäpystyvyyskäsitys oli hyvin korkea, ja hän koki pystyvänsä tekemään ihan mitä vain. Hänen itsensä mukaan tämä ylikasvanut ego oli yksi suurimmista menestykseen siivittäneistä tekijöistä. Tiihosella ei käynyt mielessäkään, ettei osaisi tai onnistuisi mihin tahansa hän ryhtyisikään.
Yhtäältä ego, paineet ja tunne, ettei mikään riitä, toimivat moottorina puskea uralla eteenpäin. Tämä eteenpäin puskeminen ja Tiihosen rakentama mielikuva Cheekistä alkoivat olla ristiriidassa hänen sisäisen minänsä kanssa. Siinä missä Cheekin tuli olla asioiden keskipisteenä, Tiihonen puolestaan toivoi rauhaa käsitellä ja tutkia omaa herkkyyttään ja tunteitaan. Cheek ja Jare alkoivat siis vääjäämättä kasvaa erilleen. Lopulta ristiriita johti päätökseen tappaa Cheek, jotta hän saisi olla Jare.
Tiihosen mukaan avainroolissa on itsetuntemus ja tietoisuus omasta egosta. Muuttamalla suhtautumistamme egoon voimme löytää paremman tasapainon menestyksen ja mielenrauhan välillä. Ego ei olekaan pelkkä vihollinen, vaan väline, jonka oikealla käytöllä voi saavuttaa todellista sisäistä rauhaa ja kestävää menestystä.
Daniel Kahneman
Tekosi ja historiasi luovat odotukset siitä, mitä muilla on sinua kohtaan. Kirja sisältää useita lainauksia ja viittauksia maailman huippuajattelijoiden teorioihin. Yksi näistä on Daniel Kahnemanin WYSIATI-teoria: "What you see is all there is" eli "Mitä näet, on kaikki mikä on". Kyseessä on Kahnemanin esittämä kognitiivinen harha, joka tarkoittaa sitä, että ihmiset tekevät arvioita ja päätöksiä ainoastaan saatavilla olevan tiedon perusteella ilman, että ottavat huomioon mahdollisia puutteita tai asioita, joita ei nähdä.
Kun Tiihonen astui rap-kentältä suomimusiikin kentälle Vain Elämää -tarinan siivittämänä, tästä TV:stä tutusta räppäristä syntyi herkästi pelkistetty stereotypia, jonka murtaminen ja muuttaminen vaati pitkäjänteistä työtä. ”Jou, jou, jou, vaan sullekkin”, Tiihonen kuvaa.
Kasvaminen ja kehittyminen on vaikeaa, jos ei tunne omaa historiaansa. On tärkeää ymmärtää, miksi minusta tuli juuri tällainen, miksi ajattelen juuri niin kuin ajattelen ja miksi häpeän juuri niissä tilanteissa, kun häpeän.
MUUTA – LÄHDE – HYVÄKSY
Tiihonen reflektoi kirjassa organisaatioiden johtamisopin puolelta johtamisteorioista itselleen soveltamaansa ajattelun työkalua. Kun kohtaa haastavan tilanteen tai kun jokin asia alkaa ahdistaa, Tiihosen ohje on seuraavanlainen: muuta, lähde tai hyväksy. Ohje pätee kaikkiin kriiseihin aina ihmissuhteista rakennusprojekteihin. Kun elämä heittää eteen haasteita, tämä ohje toimii kuten prosessikaavio.
Ahdistavan tilanteen tullessa eteen ensimmäinen ajatus on, voiko tilannetta muuttaa. Jos tilanteessa on sellaisia muuttujia, joihin voi itse vaikuttaa ja näin saada ongelman poistumaan, on tämä yksinkertaisin tapa hoitaa tilanne pois päiväjärjestyksestä. Jos asiaa ei voi muuttaa, tulee siirtyä kohtaan lähde. Mikäli lähteminen ei tunnu oikealta ratkaisulta, on jäljellä kohta kolme, jossa tilanne hyväksytään sellaisenaan. Hyväksyminen ei ole maton alle lakaisemista tai vaikenemista ja katkeroitumista. Hyväksyessä tulee tiedostaa se, mikä on totta, ja pystyä hyväksymään tämä totena. Hyväksyminen on vaikeampaa kuin lähteminen tai muuttaminen, koska se vaatii egon pienentämistä.
Hyväksyminen on näistä kaikista kolmesta ratkaisuista merkittävin, sillä vaikka päättäisit muuttaa tai lähteä, on sinun silti hyväksyttävä oma päätöksesi ja sen seuraukset. Tiihonen toteaa pahimmaksi tilanteeksi kolmen EI:n loopin. Et voi muuttaa asiaa, et halua lähteä, mutta et voi myöskään hyväksyä. Tällainen kierre on syytä saada poikki, ja kirjassa kehotetaan hakemaan siihen ammattiapua. Sen kaltaiset tilanteet saavat herkästi mielen mustumaan ja henkisen kärsimyksen alkamaan.
Usein kärsimys johtuu siitä, että mieli karkaa nykyhetkestä. Tulevaisuudessa eläminen ja vellominen aiheuttaa ahdistusta, kun taas menneessä rypeminen masennusta. Kun oppii olemaan paremmin läsnä, pääsee yli pahimmista ahdistuksen tai masennuksen tunteista.
”En voi uskoa, että elämän tarkoitus on olla onnellinen. Uskon, että elämässä on tarkoitus olla hyödyksi, olla vastuullinen, kunniallinen, myötätuntoinen ja ennen kaikkea olla merkityksellinen, toimia jonkun asian puolesta siten, että elämästä jää jotain jälkiä.”
– Leo Rosten
YHTEENVETO
Jare Tiihosen ja Oskari Saaren kirjoittama kirja JHT – Missio vai mielenrauha pohtii menestyksen ja sisäisen rauhan välistä suhdetta. Saari kaivaa taitavasti esiin, miten ilmiön nimeltä Cheek oli mahdollista syntyä. Kirja säilyttää taitavasti Tiihosen äänensävyn ja tarinan kaaren sekä pystyy nostamaan esiin ajattelua ja oppeja menestyksen takana. Tulkinta käy läpi myös menestyksen kääntöpuolen luoden lukijalle ymmärryksen siitä, miksi Cheekin saagan täytyi tulla lopulta päätökseensä.
Kirja on taidonnäyte, joka voi toimia eri kulmista eri lukijalle. Siinä, missä kirja on kategorisoitu tietokirjaksi, se menisi myös elämäkerrasta, self help -teoksesta tai oppaasta elämän tasapainon löytämiseen. Myös kirja-alalla Tiihonen rikkoi ennätyksiä, sillä jo julkaisuviikolla teos oli koko Bookbeatin kymmenvuotisen historian aikana ylivoimaisesti eniten ensimmäisen ilmestymisviikon aikana aloitettu tietokirja.
Jare Henrik Tiihonen ja Oskari Saari; JHT – Missio vai mielenrauha; WSOY 2025
