Olin muutama vuosi sitten kuuntelemassa Hans Roslingia Nordic Business Forumissa. Hänen eläväinen esiintymisensä jäi vahvasti mieleen. Hän mm. kuvasi maapallon väestönkehitystä vessapaperirullien avulla siten, että lopulta vessapaperirullat vain lentelivät lavalla sikinsokin. Esitys oli erittäin vaikuttava ja havainnollistava. Roslingista onkin sanottu, että hän sai tiedon heräämään henkiin ja elämään. Olen iloinen, että ehdin kuulla tätä akateemikkoa vielä ennen hänen menehtymistään syöpään vuonna 2017.

Tarttuessani hänen kirjaansa, oli odotukset korkealla omaleimaisen kirjoitustyylin osalta. Vaikkakaan Rosling ei itse viimeistellyt kirjaansa, joka ilmestyi aika nopeasti hänen menehtymisensä jälkeen (kirjan viimeistelivät Roslingin perilliset), oli kirja alusta asti mukaansatempaava ja ajatuksia herättävä. 

Kirjan alkuosassa on 13 monivalintakysymyksen lista. Kysymyksistä esimerkkeinä muutama: ”Missä valtaosa maailmanväestössä asuu? – a.) Matalan tulotason maissa, b.) keskituloisissa maissa c.) korkean tulotason maissa”; ”Mikä on elinajanodote koko maailmassa? – a.) 50 vuotta, b.) 60 vuotta, c.) 70 vuotta” ja ”Viimeisen 20 vuoden aikana äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä maailmanväestöstä on: – a.) Lähes tuplaantunut, b.) pysynyt samana tai suunnilleen samana, c.) lähes puolittunut”. Tehdessäni testiä, minulla meni varsin monta kysymystä pieleen. En tiedä onko kuitenkaan lohduttavaa kuulla, että testistä on selviytynyt huonosti suurin osa muistakin sen tehneistä. Esimerkiksi kysymys äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrästä – noh, simpanssi vastaa siihen todennäköisemmin oikein kuin suomalainen, joka vastaa oikein ks. kysymykseen 17 % todennäköisyydellä. Lyömme kuitenkin mm. Japanin (10 %), Iso-Britannian (9 %) ja Yhdysvallat (5 %). Vain norjalainen (25 %) ja kuinka ollakaan ruotsalainen (25 %) vastaa kysymykseen suomalaista todennäköisemmin oikein. Oikea vastaus on siis, että äärimmäinen köyhyys on viimeisen 20 vuoden aikana melkein puolittunut. Se on valtava onnistuminen!

Joka tapauksessa, monivalintakysymykset ovat koko kirjan punainen lanka, ja johdattaa lukijan siihen, mistä kirjassa on oikein kyse: faktoista. Rosling opettaa kirjassaan 10 säännön avulla, kuinka ihminen pystyy oppima maailman kohtaamisen tosiasioista käsin. Mielikuvat kun ovat varsin usein pielessä, minkä myös 13 kohtainen kysymyslista vastauksineen osoittaa. Tai no – osoitti ainakin itselleni.

1. Kuilu – etsi enemmistöä
2. Kielteisyys – odota huonoja uutisia
3. Viivasuora – linjat voivat taipua
4. Pelko – laske riskit
5. Koko – suhteuta asiat
6. Yleistäminen – kyseenalaista kategoriasi
7. Kohtalo – hidas muutos on silti muutos
8. Ainoa – hanki työkalupakki
9. Syyttely – vältä osoittamasta sormella
10. Hätä – ota pieniä askelia

Siispä kuultuaan uutisen, kuulijan tulisi hahmottaa kokonaisuus; onko kyseessä yleistettävissä oleva asia vai yksittäistapaus. Se arpa, mikä osuu juuri sinulle, ei välttämättä ole se yleisin arpa.

Kirjan loppusanoissa Rosling  kirjoittaa, että tietämättömyyttä vastaan taistelu on ollut hänen elämäntehtävänsä. Vaikka se on välillä ollut turhauttavaa, on se enimmäkseen kuitenkin ollut äärimmäisen inspiroivaa ja palkitsevaa. 

Olisin halunnut blogailla enemmänkin tästä kirjasta, mutta se olisi mennyt spoilailun puolelle. Koen, että tämä kirja on näinä fake newsin aikoina erittäin ajankohtaista luettavaa. Yhden jos sun toisenkin  huutajan tulisi ensin tarkistaa tosiasiat kriittisestä näkövinkkelistä. Jos siis aiot tehdä uudenvuodenlupauksen siitä, että aiot lukea muutaman kirjan, niin olkoon tämä yksi niistä.

– Sami Suominen

Hans Rosling; Factfulness; 2018, Spectreboogs, London