Superhuman-otsikko itsessään houkuttaa mieltä monelle eri polulle. Mistä tässä kirjassa oikein on kyse+ Ollaanko nyt rakentamassa tekoälyn kanssa ihmisestä Schwarzeneggerin terminaattoria, vai optimoimassa tehokkuusmittareilla toimintaamme? Itselläni kesti hieman päästä kirjaan sisään, kunnes oltiinkin pisteessä, jolloin lukemista ei malttanut lopettaa. Hooper, New Scientist lehden päätoimittaja, on kulkenut sykähdyttävän matkan kirjaa kirjottaessaan. Hän on tutkinut 11:ta ihmisen elämän osa-aluetta ja kaivanut esiin mikä on mahdollista näiden osa-alueiden äärimmäisissä piikeissä. Teksti sisältää tutkimusta, matkakertomuksia ja keskusteluja henkilöiden kanssa, jotka elävät oman osa-alueensa äärimmäistä huippua. Isona teemana läpi kirjan saadaan nähdä taistelua GEENIT vs. TREENI - kumpi määrittää meidät ihmisenä ja sen, mikä on meille mahdollista.

MIKÄ MEIDÄT MÄÄRITTELEE

Hooper asettaa kirjassaan 11 ominaisuutta, jotka hänen mukaansa määrittelee sitä, keitä me olemme. Nämä osa-alueet hän jakaa kolmeen kategoriaan: AJATTELU, TEKEMINEN ja OLEMINEN.

Luonto vastaan treeni - Anders Ericssonin tutkimukset Florida State yliopiston psykologian laitoksella penää fokusoidun ja johdonmukaisen treenin voimaan; Deliberate Practice. Hänen mukaan 10 000 tuntia treeniä fokusoidusti saa sinut saavuttamaan poikkeuksellisen kyvykkyyden treenatussa aiheen piirissä. Zach Hambrick, Michigan state –yliopistosta, voidaan taasen katsoa edustavan vastakkaista näkökantaa. Hänen mukaansa treenillä on tärkeä vaikutus kykyihimme, mutta geenit on hänen mukaansa suurimmassa roolissa. Hooperin kirjassa tutkitaan asioita molemmista näkökulmista. Lisäksi kirjassa on mukana kolmas näkökulma – ympäristö. Se, mitä on ympärilläsi; vanhempasi, ystäväsi, yhteisösi ja elinympäristösi muovaavat myös kyvykkyyksiäsi.  

JUOKSEMINEN

”Exterting yourself to the fullest within your individual limits: that’s the essence of running, and the metaphor for life.” – Haruki Murakami

Mitkä ovat tekijät, jotka määrittävät kestävyyden. Yksi on HAPENOTTOKYKY - VO2 max.  Toisena löytyy pitkäkestoinen KÄYTTÖASTE - eli mitä enemmän pystyt tuomaan happea energiaa tuottaviin yksiköihin soluissasi, sitä nopeammin pystyt juoksemaan. Kolmanneksi kestävyyttä sanelee JUOKSUN TALOUDELLISUUS / KULUTUS. Nämä kolme elementtiä selittää Hooperin mukaan 80-90 prosenttia meidän kestävyydestämme.

Sierra Maden on kuuluisa vuorijonostaan, joka yltää Arizonasta Meksikoon. Alueella tavataan jaguareja, oselotteja ja Meksikon susia luonnontilassa. Täällä asustaa myös alkuperäinen Tarahumara-kansa, joka kutsuu itseään nimellä Rarámuri eli ”Foot-runner”. Tämä kansa on kuuluisa juoksukyvystään ja ensimmäisen kerran, kun heidän 53-vuotias edustajansa juoksi Yhdysvalloissa ultramarathonin, hän myös voitti sen. Seuraavana vuonna toinen tarahumaralainen voitti Coloradon kalliovuorilla olevan haasteellisen juoksukisamatkan, joka sisältää 4 800 nousua ja laskua. Harvardin tutkijat etsivät syitä selittääkseen tarahumaralaisten voittoputki-ilmiön verikokein ennen ja jälkeen juoksun. Tulokset olivat odottamattomat, sillä VO2 oli Tarahumaran juoksijoilla 48 ml/kg/min, kun vastaava luku länsimaisella eliittijuoksijalla oli 85. Odotusarvollisesti luku olisi pitänyt olla selkeästi länsimaista korkeampi.

Olosuhde-erojen lisäksi nämä vuoristomiehet juoksee sandaaleissaan, joka pienentää kanta-askelluksen lähemmäs 30 prosenttia. Täältä on meidän nykypäivän ”Barefoot”-kenkätrendi peräisin. Myös taloudellisuus ja kestävyys ovat Tarahumaran salaisuuksia. Näistä huolimatta Hooperin kirjassa päädytään, että tahdonvoima ja psyykkinen kestävyys määrittelee lopullisen kykymme.

Geenit – Treeni – Biomekaniikka – Tahdonvoima

ELINIKÄ

Mikä määrittelee eliniän? Onko se elämänhalu? Elinikä pitenee koko ajan, mutta kukaan ei tunnu pääsevän yli 115 vuoden ikään. Kaikilla lajeilla on oma maksiminsa, ja näyttää että olemme saavuttamassa sitä.

 Blue Zones

Jenkeissä tänä päivänä eliniänodote on Hooperin mukaan keskimäärin 84 vuotta. Vuonna 2000 meillä oli 180 000 ihmistä, jotka olivat eläneet vuosisadan. On ennustettu, että vuoteen 2050 mennessä vuosisadan on elänyt 3,2 miljoonaa ihmistä.

 GEENIT on suurin määrittävä tekijä eliniällemme, koska geenit pitkälti määrittävät, mitä sairauksia todennäköisimmin saamme. Syy-seuraussuhteiden määrittäminen on ollut haastavaa, sillä ei ole ollut ryhmää, joka on tavoitellut erityisesti yli 100 vuotista elämää. Swapnil Rajpathak ( Albert Einstein College) tekemän tutkimuksen mukaan yli 100 vuotta eläneet olivat varsin tavallisia. Heistä oli yhtä suuri osa ylipainoisia, samanlaiset alkoholikulutustottumukset ja harrastivat samoissa määrin liikuntaa kuin nuorempina menehtyneetkin.

Okinawan saarelta Japanista löytyy maailman pitkäikäisimmät ihmiset. Japani on muutenkin ikätilastojen kärjessä. Täällä Okinavan saarella on pieni kylä Kijioka, jossa rikas luonnon biodiversiteetti on luonut olosuhteet, missä ihmiset keskimäärin pystyvät elämään hyvin pitkiä elämiä. Tällaisia keitaita kutsutaan sinisiksi vyöhykkeiksi ”Blue Zone”. Euroopan Blue Zone löytyy Italian Sardiniasta. Etelä-Amerikassa Costa Ricasta löytyy Nicoyan laakso, joka on myös määritelty siniseksi vyöhykkeeksi. Monen hämmästykseksi myös Big Macin luvatusta maasta löytyy Blue Zone; tämä on Californiassa oleva Loma Linda. Tälle toimii selityksenä ”Seventh Day Adventist Church” -uskontoryhmä, joka asuttaa vahvasti kyseistä jenkkilän paikkakuntaa. Heillä on uskonnossa kielletty alkoholin käyttö ja kaupungissa ei saa tupakoida. Yhteisö myös kannustaa liikkumaan ja urheilemaan. Pienenä pilakahduksena keskellä Lontoota löytyy myös Royal Hospital of Chelsea, joka luo oman pienen sinisen vyöhykkeen alueelle.

Hooper löytää monesta tarinasta yksilöille tarkoituksen elää. Tarkoitus elää voi esimerkiksi olla lapsenlapset ja aktiivisesti vierailevat lapset. Elämäntarkoitusta voi löytää myös huolehdittavana olevasta kodista, kun läheiset ovat sodassa. Mielekkään tekemisen toteuttamista ei sitäkään pidä aliarvioida elämäntarkoitusta mietiskellessä. Elämäntarkoitus auttaa ponnistelemaan sekä mielen, että kehon osalta. Hooper toteaakin, ettei pitäikäiset näytä saavuttaneet ikäänsä siksi, että heillä olisi ollut helppo elämä, mutta he ovat hallinneet stressiä hyvin, kun se on iskenyt kohdalle. Ajatusmalleilla ”hyväksy, mitä elämä sinulle tuo”; ”älä murehdi menneitä”; ”ota jokainen päivä vastaan sellaisena, kuin se sinulle tarjotaan”;”tee se, minkä voit asioiden parantamiseksi ja sen jälkeen unohda ne” ; ”hyväksy asiat, joihin et voi vaikuttaa” voi pidentää elämäänsä. 

Geenit – Ruokavalio – Tavat – Ympäristö – Tahto

YHTEENVETO:

Kaikilla ominaisuuksilla on omat reseptinsä. Eliniän reseptin pystyy purkamaan ainesosiksi, niin kuin kaiken muunkin, mitä sinulla on elämässä. Minkä salaisuuden siis haluat seuraavaksi murtaa ja ottaa käyttöön?

Hooperin kirja on kattava kokonaisuus, joka käsittelee itsetuntemusta, tutkimuksia, malliesimerkkejä ja avaimia siihen, keitä me olemme ja mikä on meille mahdollista. Reilu 300 sivun tietopaketti teknisine kuvauksineen, ei soljahtanut maaliin ihan viikon iltalukemisena. Tarinat kyllä tempasivat mukaan ja aikainvestointini kirjaan kyllä kannatti.

– Sami Suominen

Rowan Hooper: Superhuman – Life at the extremes of our capacity: Simon & Schuster, New York 2018