Saku Tuomisesta on moneksi. Osa saattaa tuntea Tuomisen kirjailijana tiiliskivimäisestä teoksesta nimeltä Työkirja ja osa puolestaan yhdistää Tuomisen ravintolamaailmaan. Julkaisihan Tuominen italialaisen ruokakulttuurin ABC-oppaan, ja on osakkaana useammassa gourmetravintolassa Helsingissä. Tuomisella on myös ehtinyt kertyä kokemusta TV-tuottajana sekä monista TV-formaateista löydetään myös Tuomisen kädenjälkeä. Ohjelmista mainittakoon Hyvät, Pahat ja Rumat, Uutisvuoto sekä Kokkisota. Nykyään Tuominen työskentelee Idealist Groupilla.

Käsittelemässäni kirjassa Tuominen johdattaa meitä löytämään mielenrauhaa. Hän näkee kuinka se, miten hyvin tunnemme itsemme ja miten annamme mielemme tulkita ympäröivää maailmaa ja sen tapahtumia on yksi hyvän elämän avaimia.

Ei-toivottujen asioiden hyväksyminen on joskus vaikeaa. Tuominen vertaa kirjassa mieltä säähän. Onko mielemme pilvinen, sateinen vai aurinkoinen? Onko mahdollisesti mielessämme myrsky.? Kuten meressä, myös mielessämme myrsky on vain pinnalla – se, mitä näemme juuri nyt. Vaikka meren pinnalla näkyy suuria myrskyaaltoja ja vaikka rakeet pommittaisivat merenpintaa, on meri pintaa syvemmällä tyyni. Aurinko paistaa joka päivä. Kysymys onkin, millaisia pilviä mahdollisesti on auringon ja maan välissä. Sama on mielessämme. Se, millainen ajatus meillä on päällimmäisenä pinnalla, vaikuttaa senhetkiseen tuntemukseen.

BYRON KATIE

Kirjan alkupuolella Byron Katie, yksi amerikkalaisen self help -kirjallisuuden legendoista, antoi Tuomiselle yhden kirjan kantavista opeista. Tuomisen kysyi Katielta: ”pystytkö tiivistämään yhteen lauseeseen kaiken olennaisen hyvästä elämästä”. Hetken Tuominen kerkesi jo miettimään, oliko kysymys kohtuuton, Byron vastasi epäröimättä: ”Totta kai.”

”Things don’t happen to you, they happen for you.” – Byron Katie

Asiat eivät tapahdu sinulle, vaan sinua varten. Katie tarkentaa ajatusta syvemmälle. Kun kaikkeen suhtautuu lahjana, kaikki todella alkaa tuntua siltä. Kun tapahtuu jotain ikävää, opettele ajattelemaan, että tästä seuraa jotain hyvää – että ehkä tämä on jopa parasta, mitä minulle saattoi tapahtua.

Mikä riittää hyvään elämään?

Onko tämä hyvin näin, juuri kuten pitääkin?

vai pitäisikö olla vähän paremmin?

Ja jos pitäisi, mikä pitäisi olla eri tavalla?

SELIGMANIN PERMA-MALLI

Yhdysvaltalainen Martin Seligman tunnetaan positiivisen psykologian yhtenä isänä. Seligman on kehittänyt Perma-mallin, jonka mukaan hyvinvoivien ihmisten elämässä on viisi aluetta melko hyvällä tolalla: Positiivisia tunteita, tekemisen imua, hyviä ihmissuhteita, merkityksen ja aikaansaamisen tunnetta.

Se, mikä on meidän tilanteemme nyt tai mitä meille tapahtuu, on jo tapahtunut. Voimme vaikuttaa ainoastaan siihen, miten tapahtuneeseen suhtaudumme ja miten päätämme jatkossa toimia. Hyväksymmekö tapahtuneen tai tilamme vai kieltäydymmekö hyväksymästä? Kieltämällä ja vastaan taistelemalla jäämme jumiin tilanteeseen. Ainoastaan hyväksymällä nykytilan voimme katsoa vaihtoehtomme toimia, ja mennä eteenpäin.

Tuomisella on jälleen kirjassa loistava esimerkki: Kuvitellaan, että olet matkustajana laivassa, joka on juuri ajanut karille. Miten haluat kapteenin toimivan? Haluatko, että hän keskittyy siihen, mitä tapahtui, ja sen vastustamiseen? Huutamiseen, raivoamiseen ja syyttämiseen? Vai siihen, mitä tehdään, jotta mahdollisimman moni selviää hengissä.

Moni on varmasti kuullut toisen sanovan tai kenties on jopa uskotellut itselleen, että kykenee käyttämään ”vääryyttä” polttoaineena, joka antaa vimmaa tekemiseen. Tähän Tuominen toteaa, että silloin juuri sellaista se tekeminen usein onkin; vimmaista. Energiaa on, mutta vaihtoehdot katoavat mielestä, samoin luovuus ja kirkkaus - tekemisen ilosta puhumattakaan. On vain vimma.

Isänä välillä on haasteellista selittää pojalle, kuinka on eri asia inhota häviämistä kuin hyväksyä tappio. On hyödytöntä sanoa, ettei hyväksy häviötä. Yhtä järjetöntä, kuin olla hyväksymättä vesisadetta treenipäivänä, jonka olemassaoloa on järjetön kieltää. Olennaista on ainoastaan se, mitä opimme ja miten toimimme.

MAAILMANKUVA

Tuominen kertoo, kuinka usein harhaudumme uskomaan, että faktat ovat maailmankuvamme perusta. Oletamme niiden luovan vakaan pohjan sille, millaista elämä on. Tuominen uskoo päinvastaiseen. Siihen, että faktojen sijaan tarinat, joita itse itsellemme kerromme, määrittävät suurimman osan siitä, millaisena elämä meille näyttäytyy.

Kirjassa kuvataan esimerkkiä hetkestä jolloin työntekijä saa ylennyksen. Kyseessä on fakta. Tähän todettaessa, että: ”se on parasta mitä hänelle saattoi tapahtua”, on kyseessä tarina. Tuomisen mukaan se, millaisena maailma meille näyttäytyy, määrittää kaksi asiaa:

1. Mihin kiinnitämme huomiota
2. Miten asioita tulkitsemme

Viedäänpäs ajatus työelämään ja tilanteeseen, jossa haluamme parantaa tuloksia. Katsomme tiimin aktiviteetteja ja saatamme sanoa, että: ”meidän pitäisi tehdä paljon enemmän.” Tuomisen mukaan tämä on faktalta vaikuttava tarina, jonka todenperäisyys on kyseenalainen. Viedään ajatusta eteenpäin ja vaihdetaan yksi sana. Korvataan ”pitäisi” sanalla ”voisi”.

”Me voisimme tehdä paljon enemmän.”

Nyt meillä on käsissämme tarinan sijasta fakta. Faktat luovat lähtökohdan hyvälle keskustelulle. On mahdollista todeta, että voisimme tehdä enemmän ja samalla voimme kyseenalaistaa, onko se järkevää. Voiko joskus olla fiksumpaa toimia päinvastoin, tehdä hetkellisesti jopa hieman vähemmän?

Onko se totta?

Mistä ihan oikeasti tiedät sen?

Entä jos päinvastainen olisikin totta?

Onko mahdollista, että olen osittain oikeassa, osittain väärässä?

​​​​​

Oppiessamme haastamaan ajatteluamme tulee meistä näkemyksellisempiä, ja hahmotamme asioiden eri puolet. Kykenemme näkemään skenaarioita, joihin voimme johdattaa tilanteen, joukkomme tai itsemme. Maailmassa, jossa on mahdollista, että kaikesta seuraa hyvää. Päädyimme sitten kasvattamaan tai hetkellisesti vähentämään esimerkin myyntiaktiviteetteja, voi molemmista seurata hyvää. Juuri tästä on kyse myös ”things don’t happen to you, they happen for you” -ajatuksessa.

”Päätä, että olet optimisti, se tuntuu paremmalta.” – Saku Tuominen

PESSIMISTI EI PETY:

Jälkikäteen emme voi vaikuttaa siihen, mitä tapahtui. Olennaista on se, miten päätämme tapahtuneeseen suhtautua, miten se muuttaa meitä ihmisenä ja mitä päätämme tehdä. Tuomisen mukaan yksioikoinen onnellisuuden tavoitteleminen on takuuvarma polku pettymyksiin ja sitä kautta ahdistukseen, koska joka päivä tapahtuu asioita, jotka tulevat onnellisuutemme tielle ja aina löytyy ihmisiä, joilla jokin asia tuntuu olevan hieman paremmin. Väsymme ja alamme ajatella: miksei mikään riitä, miksei kaikki voi vain olla helppoa?

Hyväksyminen – Elämään kuuluu kärsimystä

Oivallus – Se johtuu siitä, että haluamme muuta kuin sanomme.

Ratkaisu – Kaikki helpottaa, jos opimme nauttimaan siitä, mitä meillä jo on.

Asiat eivät ole väärin, ainoastaan eri tavalla kuin haluaisin niiden olevan. Kaikki tämä tarjoaa mahdollisuuden kasvuun. Johonkin uuteen ja erilaiseen, jopa aiempaa parempaan. Moni sanoo, että pessimisti ei pety. Ei niin, koska hän on jo etukäteen varautunut siihen, että kaikki menee huonosti. Mutta ei ihminen silloinkaan pety, jos hän näkee kaiken elämään kuuluvan arvokkaana. Jokainen hetki on uusi, ja meille tarjoutuu koko ajan mahdollisuuksia päättää, mihin kiinnitämme huomiomme.

”Voimme elää elämämme siten, ettei mikään ole kovin ihmeellistä. Tai siten, että kaikki on.”

– Saku Tuominen

YHTEENVETO:

Kohdatessamme elämässämme hetkiä, jolloin kaikki tuntuu vaikealta, voimme todeta: Tämä on, miten asiat ovat juuri nyt. Se, miten asiat ovat nyt, ei määritä olotilaamme eikä sitä, miten asiat ovat seuraavaksi. Se miten toimimme ja millaista tarinaa mielellemme kerromme tarinoina ja faktoina määrittää olotilamme. Voimme päättää olla optimisteja, koska se tuntuu paremmalta.

– Sami Suominen

Saku Tuominen: Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on; Otava; 2020 Suomi