Angela Duckworth – Situated: Luo olosuhteet, joissa sinnikkyys tuottaa tulosta

Angela Duckworthin Grit – Sisun voima on kaikkien aikojen parhaiden lukemieni kirjojen listalla ensimmäisenä. Siksi tieto hänen uudesta kirjastaan herätti heti kiinnostukseni. Kun kuulin Duckworthin puhuvan uusista ajatuksistaan Nordic Business Forumissa, tiesin, että Situated päätyisi lukujonooni saman tien. Halusin päästä työstämään sen ajatuksia ja pohtimaan, mitä ne tarkoittavat omassa arjessani ja johtamisessa.

Duckworth on psykologi ja Pennsylvanian yliopiston professori, joka on tutkinut onnistumista ja huippusuoritusten taustatekijöitä. Hänen kansainväliseksi bestselleriksi noussut Grit-teoksensa nosti laajaan keskusteluun intohimon ja pitkäjänteisen sinnikkyyden yhdistelmän: kyvyn työskennellä itselle tärkeiden tavoitteiden eteen myös silloin, kun eteneminen on hidasta ja vastaan tulee vaikeuksia. Lahjakkuuden rinnalla ratkaisee se, miten harjoittelemme, opimme ja jatkamme eteenpäin vuodesta toiseen.

Situated täydentää tätä ajattelua kysymällä, millaisessa ympäristössä sinnikkyytemme pääsee tuottamaan tulosta. Huomio laajenee ympärillämme oleviin ihmisiin, paikkoihin ja olosuhteisiin sekä siihen, miten voimme itse vaikuttaa niihin.

Nordic Business Forumissa Duckworth korosti, että yksilön ponnistelulla on edelleen valtava merkitys. Samalla hän nosti esiin puheensa kantavan ajatuksen: joissakin olosuhteissa yrittäminen tuottaa enemmän kuin toisissa. Johtajuuden ytimeksi hän kuvasi sellaisten tilanteiden luomisen, joissa ihmiset saavat parhaansa esiin ja heidän työnsä kantaa hedelmää.

Tämä tekee aiheesta minulle erityisen kiinnostavan. Kuinka usein vastaamme vaikeuksiin vaatimalla lisää yrittämistä, ennen kuin tutkimme, mikä ympäristössämme auttaa onnistumaan ja mikä tekee siitä tarpeettoman vaikeaa?

Gritin sinnikkyyttä arvostavalle lukijalle tässä on paljon pohdittavaa. Jos odotamme ihmisiltä pitkäjänteisyyttä, millaiset olosuhteet rakennamme heidän yrittämiselleen?

Phelps ja Marchand: ympäristöön voi myös vaikuttaa

Angela Duckworthin esitys, Nordic Business Forum 2026

Michael Phelpsin tarina havainnollistaa, miten lahjakkuus, sinnikkyys ja ympäristö kietoutuvat yhteen. Nordic Business Forumissa Duckworth kuvasi uimaria, jolla oli poikkeukselliset fyysiset edellytykset lajiinsa ja valtava halu tehdä töitä. Hänen valmentajansa Bob Bowmanin mukaan lahjakkuuden rinnalla ratkaisevaa oli Phelpsin pitkäjänteisyys: kyky harjoitella tavoitteellisesti vuodesta toiseen täydellä panoksella 365 päivää vuodessa koko 20-vuotisen uransa ajan.

Menestystarinan ymmärtämiseksi on kuitenkin katsottava myös sitä, mitä Phelpsin ympärillä oli.

Phelps kasvoi Baltimoressa lähellä harjoittelukeskusta, jossa Bowman valmensi. Duckworth kuvasi keskusta paikaksi, johon oli koottu onnistumisen edellytyksiä. 50-metriset sisä- ja ulkoaltaat mahdollistivat ympärivuotisen harjoittelun, valmennukseen panostettiin ja ympärille kokoontui kunnianhimoisia nuoria uimareita. Phelps sai harjoitella yhteisössä, jossa tavoitteellinen työ oli osa jokapäiväistä arkea.

Bowmanin merkitys oli Phelpsille suuri. Duckworthin kertoman mukaan Phelps itse arvioi, että ilman valmentajaansa hänen tarinansa olisi ollut aivan toisenlainen. Harjoittelun teki Phelps, mutta valmennus ja ympäristö auttoivat suuntaamaan hänen työnsä kehittymiseksi.

Angela Duckworthin esitys, Nordic Business Forum 2026

Phelpsin lähtökohtiin liittyi myös onnea. Hän kasvoi lähellä paikkaa, jossa hänen lahjakkuuttaan ja tavoitteitaan osattiin tukea. Mutta mitä voimme tehdä, jos uskomme pääsevämme toisenlaisessa ympäristössä pidemmälle?

Tähän Duckworth toi esimerkiksi toisen uimarin, Léon Marchandin.

Marchand sijoittui Tokion olympialaisissa kuudenneksi 400 metrin sekauinnissa. Hän oli jo maailman huipulla, mutta uskoi mahdollisuuksiinsa kehittyä edelleen. Hän otti yhteyttä Bowmaniin ja tiedusteli mahdollisuutta päästä tämän valmennukseen Arizonan osavaltionyliopistoon. Yhteydenotosta alkoi muutos, joka vei hänet Ranskasta Yhdysvaltoihin.

Samalla vaihtuivat valmentaja, harjoituskaverit, fyysinen ympäristö ja päivittäinen toimintakulttuuri. Marchand hakeutui paikkaan, jonka uskoi auttavan itseään kasvamaan urheilijana. Duckworth kertoo, kuinka seuraavien kahden vuoden aikana Marchand paransi 400 metrin sekauinnin ennätystään yli kahdeksalla sekunnilla ja rikkoi lopulta Phelpsin maailmanennätyksen.

Yhden urheilijan kehityksestä ei voi erottaa tarkasti, kuinka suuri osuus johtui mistäkin muutoksesta. Duckworthin esimerkissä olennaista on kuitenkin Marchandin oma aloite: hän tunnisti mahdollisuuden parempiin olosuhteisiin ja tarttui siihen.

Duckworth kutsuu tätä käsitteellä situational agency. Sen voi ymmärtää kyvyksi ja aloitteellisuudeksi vaikuttaa omiin olosuhteisiin. Ympäristö ei ole vain annettu lähtökohta. Voimme mahdollisuuksiemme mukaan muokata sitä, hakea apua, rakentaa uusia yhteistyösuhteita tai hakeutua paikkaan, jossa pääsemme kehittymään paremmin.

Minusta tämä on tärkeä ajatus myös työelämässä. Sinnikkyys voi tarkoittaa sitoutumista tavoitteeseen ja samalla valmiutta muuttaa tapaa, jolla sitä kohti kulkee. Jos työ ei etene, kannattaa tarkastella myös saatavilla olevaa ohjausta, yhteistyötä ja työn järjestämistä.

Phelpsin ja Marchandin tarinat jättävät pohdittavaksi kysymyksen: miten voisin muokata ympäristöäni tukemaan kehittymistäni?

Tähän vastaamiseksi on ymmärrettävä tarkemmin, miten olosuhteet vaikuttavat ajatuksiimme ja toimintaamme. Tätä yhteyttä Duckworth avaa kolmen laatikon mallilla.

Kolmen laatikon malli: mistä toimintamme saa alkunsa?

Miksi osaaminen ja halu onnistua eivät aina muutu tekemiseksi? Duckworth avaa tätä kysymystä kolmen laatikon ja kahden nuolen avulla.

Tilanne ja olosuhteet → ajatukset → toiminta

Mallin ajatus on yksinkertainen: ympäristömme vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme, ja ajatuksemme puolestaan siihen, miltä meistä tuntuu ja miten toimimme. Se tarjoaa myös johtamiseen hyödyllisen tarkastelutavan. Kun haluamme muuttaa toimintaa, voimme tutkia koko ketjua.

Ensimmäinen laatikko: tilanne ja olosuhteet

Ensimmäisessä laatikossa ovat konkreettiset olosuhteet: ihmiset, joiden kanssa työskentelemme, käytettävissä olevat välineet ja meihin kohdistuvat odotukset. Siihen kuuluvat myös saatavilla oleva apu, palaute ja mahdollisuus keskittyä.

Phelpsin ja Marchandin kohdalla tähän laatikkoon kuuluivat esimerkiksi valmentaja, harjoituskaverit, altaat ja harjoittelukulttuuri. Työelämässä vastaavia tekijöitä ovat tiimi, johtaminen, työn järjestelyt ja yhteiset toimintatavat.

Olosuhteet välittävät meille jatkuvasti viestejä. Kun esihenkilö auttaa ratkaisemaan ongelman, syntyy kokemus siitä, että vaikeuksista pääsee eteenpäin. Kun tavoitteet vaihtuvat ilman perusteluja, voi syntyä epävarmuutta siitä, mihin oma työ kannattaa suunnata. Myös se, miten virheisiin tai avun pyytämiseen suhtaudutaan, vaikuttaa seuraaviin valintoihimme.

Toinen laatikko: ajatukset

Tilanteen ja toiminnan välissä on oma tulkintamme. Sama tehtävä voi näyttäytyä kiinnostavana mahdollisuutena tai haasteena, johon emme koe olevamme valmiita. Oma uskomme ja sitoutumisemme vaikuttavat lopputulokseen.

Duckworth nostaa esiin neljä ajatusta, joita hän on havainnut tutkimillaan huippusuoriutujilla:

• Tämä on kiinnostavaa.
• Tämä on tärkeää.
• Pystyn tähän.
• Tiedän, mitä kokeilla seuraavaksi.

Kiinnostavuus vetää meitä luontaisesti tekemisen pariin. Herättääkö tehtävä uteliaisuutta? Pääsemmekö oppimaan tai käyttämään vahvuuksiamme? Kaikki työ ei innosta yhtä paljon, mutta kokonaisuudessa pitää olla jotakin, johon haluamme paneutua.

Tärkeys syntyy työn merkityksellisyydestä. Ymmärrämmekö, ketä autamme ja mitä saamme aikaan? Vaivalloinenkin tehtävä voi tuntua mielekkäältä, kun sen tarkoitus on selvä.

Pystyvyys on uskoa siihen, että voimme onnistua. Sen tueksi tarvitaan osaamista, harjoittelua, palautetta ja tarvittaessa muiden apua. Kaikkea ei tarvitse osata valmiiksi, kun uskoo voivansa oppia ja saa siihen tukea.

Seuraavan kokeilun tunnistaminen tekee etenemisestä konkreettista. Kirkaskaan tavoite ei vie eteenpäin, jos emme tiedä, mistä aloittaa. Duckworthin ajatus kokeilemisesta on hyödyllinen: koko ratkaisua ei tarvitse tietää voidakseen ottaa seuraavan askeleen.

Kolmas laatikko: toiminta

Kolmannessa laatikossa näkyy, mitä lopulta teemme. Tartummeko tehtävään ja jatkammeko ensimmäisten vaikeuksien jälkeen?

Huomio kiinnittyy helposti näkyvään toimintaan: tehtävä viivästyy, aloite jää tekemättä tai sovittu muutos ei etene. Silloin on helppo vaatia lisää aktiivisuutta ja määrätietoisuutta.

Duckworthin keskeinen johtamisoppi on tarkastella toimintaa edeltäviä laatikoita. Mitä ihminen ajattelee tehtävästään, ja millaiset olosuhteet vaikuttavat näihin ajatuksiin? Näin voimme ymmärtää toiminnan taustaa ja tunnistaa, mitä kannattaa muuttaa.

Neljä elementtiä, joista rakennamme onnistumisen olosuhteet

Kolmen laatikon malli auttaa ymmärtämään, miksi toimintamme muuttuu tilanteesta toiseen. Seuraava askel on tarkastella omaa ympäristöämme: mitä siinä pitäisi muuttaa, jotta pääsisimme paremmin kohti tavoitteitamme?

Duckworth jäsentää olosuhteet neljään elementtiin: lähitilaan, vertaisiin, mentoreihin ja kulttuuriin. Käytännössä tarkastelemme siis sitä, mikä ohjaa huomiotamme, millaisen heimon ympärillemme rakennamme, keneltä opimme ja millaiset toimintatavat yhteisössämme vallitsevat.

Voimme aloittaa omalta työpöydältämme ja edetä siihen, missä ja kenen kanssa työskentelemme ja elämme. Johtajina tarkastelemme samalla, miten nämä neljä elementtiä tukevat muiden onnistumista.

1. Lähitila: pidä tavoitteesi näkyvissä ja häiriöt etäällä

Michael Phelps kirjoitti jo 11-vuotiaana tavoitteensa paperille. Hän halusi olympialaisiin ja sitoutui tekemään työtä sen eteen. Duckworthin mukaan paperi oli sängyn vieressä: viimeinen asia, jonka Phelps näki illalla, ja ensimmäinen aamulla.

Tavoite oli osa hänen päivittäistä ympäristöään. Muistuttaako oma työpöytämme siitä, mitä haluamme saada aikaan, vai kilpailevatko kaikki asiat huomiostamme yhtä aikaa?

Ympäristön järjestämiseen kuuluu myös häiriöiden vähentäminen. Duckworth kertoi kysyneensä tuhansilta nuorilta, missä heidän puhelimensa on kokeeseen lukiessa. Kun vastauksia verrattiin arvosanojen keskiarvoon eli GPA:han, havaittiin yhteys: kauempana pidetty puhelin liittyi parempaan koulumenestykseen.

Havainto ei yksin osoita, että puhelimen siirtäminen parantaisi arvosanoja, sillä taustalla voivat vaikuttaa myös muut opiskelutottumukset. Se antaa silti aihetta tarkastella omaa keskittymisympäristöä. Kuinka paljon huomiostani kuluu jatkuvasti näkyvillä olevien houkutusten vastustamiseen?

Samaa ajatusta voi soveltaa muuallakin arjessa. Lukea haluava voi nostaa kirjan puhelimen tilalle yöpöydälle. Terveellisemmin syömistä voi helpottaa pitämällä sopivia aineksia helposti saatavilla. Olennaista on järjestää ympäristö tukemaan sitä, mitä haluamme tehdä toistuvasti.

2. Heimo: rakenna ympärillesi tavoitteellisten ihmisten yhteisö

Duckworth kuvasi, kuinka hänen tutkimansa menestyjät hakeutuvat muiden samaan suuntaan pyrkivien ihmisten seuraan. Tavoite voi olla yrityksen rakentaminen, maratonin juokseminen tai oman alan huipulle kehittyminen. Yhteisöstä löytyy ihmisiä, jotka ymmärtävät tavoitteen vaatiman työn ja auttavat jatkamaan vaikeuksien läpi.

Kirjassaan Duckworth esittää kuvan Y Combinatorin ensimmäisestä, kesän 2005 ryhmästä ja kehottaa katsomaan kasvoja tarkemmin. Tunnistatko kuvasta ketään?

Ensimmäiseen ohjelmaan osallistui kahdeksan startupia, ja rahoitusta annettiin 6 000 dollaria perustajaa kohden. Mukana olivat Redditin perustajat Steve Huffman ja Alexis Ohanian sekä Sam Altman, joka rakensi tuolloin Looptia. Justin Kan ja Emmett Shear puolestaan työskentelivät Kikon parissa ennen myöhempää Twitch-menestystään.

Perustajat aloittivat samaan aikaan, ja yhteiset illalliset, keskustelut sekä vierailijat kokosivat heitä yhteen. Heillä oli ihmisiä, joiden kanssa pohtia ongelmia, oppia ja jakaa yrittämisen epävarmuutta.

Minusta heimon arvo on juuri tässä: omiin kysymyksiin saa vastauksia ihmisiltä, jotka ymmärtävät, mitä yrittää saavuttaa. Hyvä heimo myös haastaa oletuksia ja huomaa huonot ratkaisut. Yhteinen suunta jättää tilaa erilaiselle osaamiselle ja näkemyksille.

Keitä omaan heimoosi kuuluu? Kuka auttaa sinua pitämään kiinni tavoitteistasi, ja kenen etenemistä sinä tuet?

3. Mentorit: hakeudu niiden seuraan, jotka auttavat sinua kehittymään

Tavoitteellisuus tarvitsee rinnalleen palautetta. Duckworth nosti kirjassaan esiin oman mentorinsa, psykologin ja asiantuntijuuden tutkijan Anders Ericssonin: kehittyäksemme tarvitsemme ihmisiä, jotka tunnistavat virheitämme ja osaavat ehdottaa parempia toimintatapoja.

Mentorisuhde voi alkaa pienestä. Duckworth havainnollisti tätä Oprahin ja Maya Angeloun kohtaamisella. Nuori Oprah pyysi viisi minuuttia haastatteluun, esitti hyviä kysymyksiä, kuunteli ja piti kiinni lupaamastaan ajasta. Kohtaamisesta kasvoi pitkä suhde.

Olennaista on oma aloitteellisuus. Keneltä voisit kysyä neuvoa juuri siihen haasteeseen, jonka kanssa nyt työskentelet? Täsmälliseen kysymykseen on helpompi vastata kuin laajaan pyyntöön ryhtyä mentoriksi.

Johtajana voin tehdä tällaisista kohtaamisista tavallisia järjestämällä mahdollisuuksia työskennellä kokeneempien kanssa ja varmistamalla, että jokainen tietää, keneltä voi kysyä apua. Näin kunnianhimo saa tuekseen osaamista.

4. Kulttuuri: yhdistä korkeat odotukset vahvaan tukeen

Kulttuuri on laajin näistä neljästä elementistä. Se kertoo, miten meillä toimitaan, mitä pidetään tärkeänä ja millaista tekemistä ympäristö vahvistaa.

Duckworthin mukaan vahvassa suorituskulttuurissa yhdistyvät korkeat odotukset ja vahva tuki. Hänen vertauksessaan katto on korkealla ja lattia tukeva: tavoitteet haastavat, ja ihmisillä on edellytykset tavoitella niitä.

Wegmans-kauppaketjua käsitelleessä esimerkissä tämä näkyi sekä korkeina laatutavoitteina että ihmisten huomioimisena. Duckworth kertoi työntekijästä, jolle tulevien esihenkilöiden tervehdys ja hymy olivat merkityksellinen kokemus. Pieni kohtaaminen kertoi, millaiseen yhteisöön hän oli tulossa. Johtajan arjessa sama välittäminen näkyy selkeinä tavoitteina, rehellisenä palautteena ja apuna silloin, kun sitä tarvitaan.

Kulttuurin vaikutus ulottuu myös työpaikan ulkopuolelle. Asuinympäristömme ja yhteisömme voivat tehdä kauppaan kävelemisestä, ystävien kanssa liikkumisesta ja yhteisistä aterioista luontevan osan arkea.

Tästä löytyy kiinnostava rinnastus Dan Buettnerin tunnetuksi tekemään Blue Zones -ajatteluun, jossa pitkäikäisyyttä tarkastellaan muun muassa arkiliikkumisen, kasvipainotteisen ruoan ja yhteisöllisyyden kautta. Näitä havaintoja ei voi sellaisenaan pitää todisteena siitä, että tietty ympäristö takaisi pitkän elämän. Ne kuitenkin havainnollistavat, miten hyvinvointia tukevat tavat voivat rakentua osaksi paikallista arkea.

Tunnistan tämän myös omassa arjessani. Kirjapiirini haastaa minua lukemaan, ja yhteisiin keskusteluihin valmistautuminen kannustaa tekemään myös muistiinpanot. Juoksuporukkani tavoitteellisuus ja yhteiset maratonmatkat puolestaan auttavat pitämään harjoittelun säännöllisenä ja liikkumisen mukana arjessa. Molemmissa yhteisöissä ihmiset ja yhteiset käytännöt auttavat minua pitämään kiinni tavoitteistani. Siksi minusta kannattaa kysyä: tukeeko oma ympäristö sellaista elämää, jota haluan elää?

Kaikkia olosuhteita emme voi valita, mutta voimme tunnistaa, mikä jo tukee tavoitteitamme ja mikä kaipaa muutosta. Mikä näistä neljästä elementistä tarvitsee juuri nyt eniten huomiotasi?

Pienistä muutoksista vahvistuva kehitys

Duckworth palaa kirjan lopussa kolmen laatikon malliin ja lisää siihen yhden nuolen: toiminnasta takaisin tilanteeseen. Olosuhteet vaikuttavat ajatuksiimme ja toimintaamme, mutta myös toimintamme voi muuttaa seuraavia olosuhteita.

Tässä on minusta muutoksen kiinnostavin mahdollisuus. Ensimmäisen askeleen ei tarvitse ratkaista kaikkea. Sen tehtävä voi olla luoda hieman paremmat edellytykset seuraavalle.

Kun työntekijä saa oikeaan aikaan apua, vaikea tehtävä etenee. Edistyminen voi vahvistaa osaamista ja luottamusta, jolloin seuraavaan haasteeseen on helpompi tarttua. Kokemuksen karttuessa hän pystyy myös auttamaan muita. Yhden ihmisen tukemisesta voi näin syntyä hyötyä koko tiimille.

Myönteinen kehitys ei käynnisty automaattisesti, joten muutoksen vaikutuksia kannattaa seurata: helpottiko uusi käytäntö tekemistä, auttoiko saatu palaute ja pääsimmekö lähemmäs tavoitetta? Näiden havaintojen pohjalta olosuhteita voi muokata edelleen.

Sinnikkyys saa uuden ulottuvuuden, kun käytämme sitä myös onnistumisen edellytysten rakentamiseen. Jokainen hyödyllinen muutos voi tehdä seuraavasta ponnistuksesta hieman tuloksellisemman.

Mitä Situated jättää ajateltavaksi?

Grit on edelleen kaikkien aikojen tärkein lukemani kirja. Situated täydentää sen ajatusta tavalla, joka saa minut tarkastelemaan sinnikkyyttä myös ympäristöni kautta. Pitkäjänteisen työn rinnalla on kysyttävä, missä ja kenen kanssa sitä teen ja auttavatko nämä olosuhteet minua pääsemään eteenpäin.

Johtamiseen vien erityisesti yhden kysymyksen: olenko luonut ihmisille edellytykset vastata odotuksiini? Oma-aloitteisuus tarvitsee selkeän suunnan, kehittyminen palautetta ja oppimisen mahdollisuuksia sekä pitkäjänteisyys tukea vaikeisiin hetkiin.

Ennen seuraavaa kehotusta yrittää enemmän kannattaa pysähtyä katsomaan ympärilleen. Joskus ratkaiseva askel on avun pyytäminen, häiriön poistaminen tai hakeutuminen ihmisten seuraan, joiden kanssa tavoite muuttuu yhteiseksi tekemiseksi.

Minulle Situatedin tärkein anti on halu tarkastella näitä mahdollisuuksia tietoisemmin sekä omassa elämässäni että niiden ihmisten arjessa, joiden onnistumiseen voin vaikuttaa.

• Auttaako nykyinen ympäristöni minua etenemään kohti tavoitteitani?
• Mikä neljästä elementistä kaipaa muutosta, ja mitä kokeilen seuraavaksi?
• Olenko johtajana luonut ihmisille edellytykset vastata odotuksiini?

Kirja kuudessa sanassa:

Luo olosuhteet, joissa sinnikkyys tuottaa tulosta.

– Sami Suominen

Lähteet

Duckworth, Angela (2026). Situated: Find the People and Places That Bring Out Your Best. Scribner.

Duckworth, Angela (2016). Grit: The Power of Passion and Perseverance. Scribner. Suomenkielinen teos: Grit – Sisun voima.

Duckworth, Angela (2026). Nordic Business Forum -puheenvuoro. (Itse läsnä kuuntelemassa ja esityksestä rakentamani muistiinpanot).

Duckworth, Angela (2026). “The Four Essential Elements of Successful Situations.” Situated-kirjaote, Knowledge at Wharton.

Rowell, Lainie (2026). “Encore: Angela Duckworth on the Power of Situation.” Duckworthin haastattelu; muun muassa puhelimen sijainnin ja koulumenestyksen yhteys.

Y Combinator (2018). “Jessica Livingston Shares 9 Things She Learned From Founding YC.” Ensimmäisen vuosikurssin koko, rahoitus ja yhteisön toimintatavat.

Y Combinator. “How YC Was Created With Jessica Livingston.” Ensimmäisen vuosikurssin perustajat ja Y Combinatorin synty.

Blue Zones. “Power 9.” Arkiliikkumista, kasvipainotteista ruokavaliota ja yhteisöllisyyttä käsittelevät periaatteet. Blogissa käytetty rinnastuksena Duckworthin ajatteluun.