Carol S. Dweck on tunnettu yhtenä maailman johtavana persoonallisuuden ja sosiaali- ja kehitys psykologian tutkijoista. Hän on psykologina professorina Stanfordin yliopistolla, ja tätä ennen hän teki uraansa Kolumbian yliopistolla. Kirjassaan Mindset hän käsittelee, kuinka muuttumattomuuden ja kasvun asenteet vaikuttaa mahdollisuuksiin elämässä enemmän kuin lahjakkuus tai luonteenpiirteet.

Muuttumattomuuden asenteet ja koulukunta juontaa juurensa syvältä. Entisaikaan tutkimuksissa keskityttiin fyysisiin tekijöihin, kuten kallon kokoon ja kuhmuihin, nyttemmin puhutaan enemmän geeneistä. Vastakkaisen näkemyksen asiantuntijat puhuvat puolestaan taustoista, kokemuksista ja koulutuksesta. Alfred Binet, joka on kehittänyt älykkyystestin, kannatti Dweckin mukaan lämpimästi jälkimmäistä ajattelutapaa. Testin tarkoituksena oli näyttää toteen, kuinka koulutus voi muuttaa lasten älykkyyttä 1900-luvun Pariisissa.

Muuttumattomuuden asenne tekee maailmasta muuttumattoman. Kun olen kotipiirissä paras shakin pelaaja, jätänkö mieluummin piiriturnauksen väliin, jotta saan pitää voittamattomuuden maineen vai olenko innokas näkemään, millaisia pelaajia ja taktiikoita laajemmassa turnauksessa tulee vastaan ja mitä niistä voin oppia. Dweckin lause: ” Jos olet joku, kun menestyt, mitä olet silloin, kun epäonnistut?” Asenne muuttaa epäonnistumisen merkityksen. Se joko sulkee meidät kuplaamme, jossa taistelemme säilyttääksemme kaiken ennallaan tai vaihtoehtoisesti taistelumme suuntautuu haluun oppia ja kehittyä.

Dweck kertoo koulun tentti esimerkissä, kuinka tentissä huonosti pärjänneille yliopisto-opiskelijoille annettiin mahdollisuus nähdä muiden opiskelijoiden kokeet. Kasvun asenteen omaksuneet opiskelijat tutkivat itseään paljon paremmin pärjänneiden tenttivastauksia. Kuten tavallista he halusivat korjata puutteensa. Muuttumattomuuden asenteen omaksuneet opiskelijat päättivät valita todella huonosti pärjänneiden tentti vastausten katsomisen. Sillä tavoin saattoi tuntea olevansa heitä parempi.

John Wooden

John Wooden, legendaarinen koripallovalmentaja, sanoo, ettei kukaan ole epäonnistuja ennen kuin alkaa syyttää muita. Wooden tarkoittaa, että ihminen voi oppia omista virheistään siihen saakka, kunnes kieltää niiden olemassaolon.

Hänen tarinansa maailman kuuluna valmentajana alkoi, kun myrsky oli sotkenut puhelinlinjat hänen odottaessa tarjousta Minnesotasta, jonne hän halusi mennä valmentamaan. Koska puhelua ei tullut sovittuun kello 19:00 mennessä hän tarttui UCLA:n tarjoukseen, joka tuli sovitusti Minnesotan aikaikkunan umpeuduttua. Dweck kertoo kirjassaan kuinka Wooden murtui ensimmäisten harjoitusten jälkeen. Joukkue oli niin huono, että jos hän olisi voinut kunniallisesti luopua työstään, hän olisi tehnyt sen. Wooden kuitenkin tarpoi suonsa ja vahvana kasvun asenteen kannattajana hän piti kiinni omasta elämän ohjeeseensa: ”Täytyy yrittää tulla joka päivä vähän paremmaksi. Jos yrittää tulla joka päivä vähän paremmaksi, muuttuu ajan oloon paljon paremmaksi.” Tällä asenteella luotsatessaan Woodenin ”naurettava” joukkue, kuten kirjassa kuvataan, ei tullut viimeiseksi, vaan voitti divisioonansa. He saivat kaksikymmentäkaksi voittoa ja seitsemän häviötä sillä pelikaudella.

Wooden ei pyytänyt virheettömiä pelejä. Hän ei vaatinut, että hänen pelaajansa eivät milloinkaan saa hävitä. Hän vaati heiltä kunnollista valmistautumista ja kovaa ponnistelua. ”Voitinko? Hävisinkö?” Ne ovat vääriä kysymyksiä. Oikea kysymys on: ”Yritinkö parhaani?” Jos asian laita on niin, hän sanoo: ”Saatat saada paljon pisteitä, mutta et milloinkaan hävitä.”

Mikään ei ole rankempaa kuin sanoa: ”Annoin kaikkeni, mutten ollut riittävän hyvä.” Muuttumattomuuden asenteen omaksuneiden pahin pelko on se, että yrittää ja epäonnistuu siitä huolimatta ilman, että jää mitään sijaa selityksille.

Jackson Pollock

Kehittymisestä puhuttaessa puhutaan usein voiko kuka tahansa tehdä mitä tahansa. Marcus Buckingham, kirjassaan Now, discover your strenght, on kannalla jossa omia ominaistaitoja voi kehittää, mutta kehityksellä on rajansa. Näin hän toteaa, että meidän kannattaa keskittyä kehittämään vahvuuksiamme (Summaus linkin takana blogissa kirjasta). Dweck on selkeästi vielä avomielisempi, josta Jackson Pollockin tarina varmasti yksi esimerkki.

Asiantuntijat ovat yksimielisiä Pollockin synnynnäisistä taiteellisista lahjoista, jotka olivat vähäiset. Tämä on ilmeistä hänen varhaisista töistään. Samat asiantuntijat ovat yksimielisiä myös siitä, että hänestä tuli yksi Amerikan suurimmista 1900-luvun maalareista ja että hän sai aikaan vallankumouksen modernissa taiteessa. Kasvun asenne on vahvasti Pollockin matkassa, hänen siirtyessään pisteestä A pisteeseen B.

Voiko kuka tahansa tehdä mitä tahansa? En todellakaan tiedä. Voimme kuitenkin olla samaa mieltä siitä, että ihmiset voivat tehdä paljon enemmän kuin ensi näkemältä luulisi.

Michael Jordan

Michael Jordankaan ei ollut luonnonlahjakkuus, eikä myöskään pisin - ei edes omasta veljeskatraasta. Pihapiirissä pelatessaan isoveljiensä kanssa hän oli auttamattomasti alakynnessä. Tämä sai hänet sisuuntumaan ja treenaamaan uutterasti, jonka myötä hän myös kiintyi vahvasti peliin. Dweck puhuu hänestä jopa mahdollisesti koko urheiluhistorian uutterimpana ja eniten työtä tehneenä urheilijana. Jordanin polulla on useita sisuuntumisen kohtia, joista hän ponnisti kovalla työllä aina eteenpäin. Näistä esimerkkeinä pihapelien lisäksi ulosjäänti Pohjois-Carolinan yliopiston edustusjoukkueesta ja NBA-valinta kolmannella kierroksella - ykkösodotuksen sijaan. Äiti kuitenkin kannusti vahvasti poikaansa treenin olevan lääke, ja Jordan kuunteli äitiään ja teki kovasti töitä. Siinä missä Marcus Buckingham käski meidän keskittyä vahvuuksiimme, Jordan treenasi heikkouksiaan.

 Michaelilla oli tapana lähteä kotoa aamukuudelta ja harjoitella ennen koulun alkua. Hän työskenteli jatkuvasti heikkouksiensa – puolustuspeli, pallon käsittely ja syöttäminen – parissa Pohjois-Carolinan yliopistossa. Valmentaja ällistyi hänen halukkuudestaan tehdä töitä enemmän kuin kukaan muu.

Häviöt haastoivat Jordania treenaamaan entistä uutterammin, hän valmistautui treeneillään jälleen seuraavaa peliä ja seuraavaa kautta varten. Myös silloin kun hän oli jo menestyksen ja maineen huipulla – kun hän oli jo tehnyt Dweckin sanoin itsestään urheiluneron – hänen sinnikäs harjoittelunsa oli edelleen legendaarista. Dweck kuvaa, kuinka Jordanin tapauksessa menestys on peräisin mielestä: ”Henkinen kantti ja sydän ovat voimakkaampia kuin fyysiset valtit, joita ihmisellä saattaa olla.”

Jordanin ajattelumaailmasta tulee hyvä johdanto seuraavan kappaleen johtamiseen. Kysyttäessä Jordanilta: Onko tähdellä enemmän vastuuta kuin muilla? Dweck avaa ja taustoittaa , kuinka yhteiskuntamme on joskus vaikeaa saada kiinni siitä, mitä oman paikkansa täyttäminen tarkoittaa. Jokainen pyrkii sen sijaan olemaan supertähti. Jordan sanoo: ”Supertähden lahjoilla voidaan voittaa pelejä, mutta tiimin voimalla voidaan voittaa mestaruuksia”.

Johtaminen

Johtamisen näkökulmasta Dweck puhuu kahdesta ääripäästä. Nerojen kulttuurista, jossa ajatellaan työntekijällä joko olevan lahjakkuutta tai ei. Vastaavasti toisessa ääripäässä on ns. kehityksen kulttuuri, jossa organisaatio tukee kasvun asennetta, joka vakuuttaa, että ihmiset voivat kasvaa ja kehittyä ponnistelujen, hyvien strategioiden ja hyvän mentoroinnin avulla. Dweck avaa Peter Heslinin, Don VandeWallen ja Gary Lathamin tutkimusta, joka osoittaa että monet johtajat eivät usko henkilökohtaiseen muutokseen ja näin etsivät vain olemassa olevaa lahjakkuutta. Tämä puolestaan on juurisyy, miksi yritysvalmennukset epäonnistuvat niin usein.

Dwekin neuvo rekrytointiin on etsiä ihmisiä, jotka ovat täynnä intohimoa ja halua saada aikaan. Ansioluettelo harvoin kertoo paljoakaan tästä sisäisestä palosta. Kun lisäksi johdettavamme ovat hyviä ihmisiä, joita virhe selvästi kalvaa sisäisesti, johtajan tehtävä on auttaa heitä selviytymään tilanteesta kasvattaen yksilön toimintakapasiteettia.

Askeleet kasvun asenteen rakentamiseen

Kirjassa Dweck on rakentanut neljä porrasta, jonka kautta päästään kohti aitoa kasvun asennetta.

1. Ota muuttumattomuuden asenne avosylein vastaan.

Meillä kaikilla on sekoitus kasvun ja muuttumattomuuden asenteita, ja on tärkeää tunnistaa se. Siinä ei ole mitään hävettävää. Kyse on enemmän siitä, että toivottaa oman inhimillisyytensä tervetulleeksi. Meidän ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä sitä, miten usein se nousee esiin, ja miten paljon vahinkoa se saa aikaan.

2. Tiedosta, mikä laukaisee sinussa muuttumattomuuden asenteen.
3. Anna muuttumattomuuden asenteen omaksuneelle persoonasi osalle nimi. Sen, minkä osaat nimetä, sen osaat tunnistaa.
4. Ota nimeämäsi persoona kasvun matkalle mukaan.

Mitä enemmän tulet tietoiseksi muuttumattomuuden asenteen laukaisevista tekijöistä, sitä enemmän voit vartioida sen esiin tulemista. Kohdatessamme takaiskun todennäköisesti törmäämme nimeämäämme persoonaamme. Meidän ei tule piilotella tätä persoonaa, vaan antaa hänen suorittaa laulu- ja tanssinumeronsa, ja kun se pysähtyy hetkeksi, puhu sille. Kerro, että aiot oppia takaiskuistasi ja jatkaa matkaa.

Kirjan lopussa Dweck jättää lukijan kolmen tukikysymyksen ääreen, jolla työstää parempaa tulevaisuutta:

Mitkä ovat oppimisen ja kasvun mahdollisuudet tänään? Minulla? Minua ympäröivillä ihmisillä?

Kun pohdit edessäsi aukeavia mahdollisuuksia, tee suunnitelma ja kysy itseltäsi:

Milloin, missä ja miten aloitan suunnitelmani toteuttamisen?

Summaus

Dweck johdattaa lukijaa syvälle mieleemme ajattelun ja asenteiden maailmaan. Hän näyttää erinomaisesti niin tutkimusten kuin tarinoiden kautta, kuinka suuri vaikutus elämäämme on sillä, kuinka hyvin ymmärrämme omaa toimintaamme ja suhtautumista eteen tuleviin tilanteisiin. Mielemme ohjaaminen, ja sen ymmärtäminen vaikuttaa elämämme kulkuun ratkaisevasti. Miten ymmärrämme suljetun ja avoimen mielen. Kuinka asennoidumme ja keskustelemme itsellemme. Dweckin tutkimus antaa ymmärryksen, esimerkit ja nelivaiheisen työkalun, miten omaa reagoimista ja ajattelua pääsee kehittämään. Tässä on jälleen yksi lähdeteos, joka on hyvä löytyä kirjahyllystä, niin johtajalta, lastenkasvattajalta, kuin ikuiselta oppijalta.

– Sami Suominen

Carol S. Dweck: Mindset - Menestymisen psykologia, 2006 Random House, New York