”Maailma on meille liian suuri. Liian paljon tapahtuu. Yrität minkä voit, yhtä kaikki jäät kyydistä. Tahdissa pysyminen vaatii alituista ponnisteluja ja silti menetät asemiasi. Tiede tekee keksinnöt tyhjäksi nopeasti, kaikki tapahtuu kovalla paineella. Ihmisen luonto ei voi kestää enää kovin paljon enempää.”  Näin kirjoitettiin Atlantic Journalissa vuonna 1883.

Liian paljon tapahtuu ympärillämme. Nopeasti muuttuvan maailman ja hitaasti muuttuvan ihmismielen välillä on suuri kuilu. Saku Tuominen ja Katja Lindroos antavat neuvoja (Ravistettava, Omskakas) kamppailusta jolla yritämme sopeuttaa tuhansien vuosien aikana muokkautuneen mielemme nykyajan vaatimuksiin. Tätä kutsutaan ravistamiseksi, tietynlaista asioiden ja tapojen poisoppimista.

Kolme neuvoa mielelle nykyajan vaatimuksiin:

1) Ajankäyttö

Sen jälkeen kun me olemme listanneet tehtävämme, me yksinkertaisesti päätämme milloin me teemme ne. Tämän jälkeen me poistamme ne mielestämme siihen saakka kunnes ryhdymme tekemään niitä. Tärkeää koska kyky sivuuttaa, väistää liiallista infoa, pelastaa meidät stressaantumiselta.

– heti ensiksi töissä ei avata sähköpostia vaan tehdään 45 min työtä jota piti aloittaa tehdä

– mitäs jos kaikki työpaikan sähköpostit aktivoituvat 45 min välein

– jos jättäisimme puolet palavereista pitämättä tai puolittaisimme kestot

– entäs jos emme olisikaan kaiken aikaa tavoitettavissa

saisimmeko noilla opeilla vähemmän aikaiseksi kuin nyt?

Meidän mielemme ei kykene keskittymään kuin yhteen asiaan kerralla. Jos meidät keskeytetään, ihmiseltä menee keskimäärin 20 minuuttia samaan tehtävään uudelleen orientoitumiseen. Joidenkin tutkimusten mukaan ihmisen päivästä kuluu yli puolet tällaisessa horrostilassa. Toisin sanoen, jos kykenemme minimoimaan keskeytykset, me kaksinkertaistamme käytettävissä olevan aikamme.

2) Tapa ajatella

Pysähdy keskustelemaan ongelmasta mahdollisimman monesta eri näkökulmasta ja pyri tunnistamaan asiat joita me täysin tarpeettomasti pidämme annettuina. Tapa päästä asioiden ytimeen on kysyä jatkuvasti miksi?

3) Epävarmuuden pelko

Olemme niin huonoja sietämään epävarmuutta, että me tartumme mihin tahansa tutkimukseen tai asiantuntijaan poistaaksemme ympäriltämme epävarmuutta. Syvään juurtuneita uskomuksia ei mielemme kyseenalaista. Kuulostaaksemme vakuuttavilta me olemme oppineet käyttämään ilmaisuja kuten ” kaikki tutkimukset osoittavat” ja ”yksi maailman johtavista asiantuntijoista on samaa mieltä”. Seuraavan kerran, kun asiantuntija esittää jälleen ”totuuden” kysy: Mistä tiedät, että asia menee noin? 

– Tuomas Jäntti