Charles Duhigg on arvostettu toimittaja ja kirjailija, joka on tullut tunnetuksi erityisesti käyttäytymistieteiden ja viestinnän asiantuntijana. Hänen aikaisemmista teoksistaan, kuten bestselleristä ”The Power of Habit”, on syntynyt laajaa keskustelua ihmisten käyttäytymisen ja tapojen muodosta. Duhiggin kyky yhdistää tieteellistä tutkimusta ja käytännön esimerkkejä tekee hänen kirjoistaan lukijaystävällisiä ja vaikuttavia.

”Supercommunicators” tutustuttaa lukijaa tehokkaan viestinnän maailmaan.  Duhigg avaa kirjassaan, mitä tarkoittaa olla superkommunikaattori ja miten jokainen voi kehittää viestintätaitojaan ymmärtämällä paremmin yleisöään. Kirja painottaa tarinankerronnan, empatian ja selkeyden merkitystä vuorovaikutuksessa eri konteksteissa, olipa kyseessä liiketoiminta tai henkilökohtaiset suhteet.

Duhiggin inspiroiva kirjoitustyyli yhdistää asiantuntemusta käytännönläheisiin neuvoihin, jolloin ”Supercommunicators” toimii arvokkaana oppaana jokaiselle, joka haluaa parantaa kommunikaatiotaitojaan. Kirjan perusviesti on, että tehokas kommunikaatio on avain menestykseen, ja Duhigg antaa lukijoille välineet tähän tavoitteeseen pääsemiseen.

Kirja alkaa tarinalla FBI:n kuulustelijasta, josta myöhemmin tuli erityisen taitava ymmärtämään epäiltyjä ja kommunikoimaan näiden kanssa. Tarina lähtee ajasta, jolloin hän kompasteli ja luuli jo epäonnistuvansa. Lukija pääsee näkemään hänen kehityskaarensa, jonka ansiosta hänestä tuli alansa huippu. Hän oppi käyttämään kuulusteluissaan empatiaa ja aktiivista kuuntelua rakentaakseen luottamusta keskustelukumppaniinsa.

FBI:n tutkija ymmärsi, että pelkkä pakottaminen tai uhkailu ei usein tuottanut haluttuja tuloksia, vaan se saattoi saada ihmiset puolustuskannalle. Sen sijaan hän kysyi kysymyksiä, jotka saivat epäillyt puhumaan omista kokemuksistaan ja tunteistaan. Tämä lähestymistapa ei ainoastaan helpottanut tietojen saantia, vaan se myös johti syvempään vuorovaikutukseen, jossa epäillyt avautuivat enemmän.

Kirjassa esitetään osallistavasti seuraava kysymys: ”Kenelle sinä soitat, kun sinulla on ollut huono päivä?” Kuvittele, että olet mokannut tai joutunut kiistelyyn ystävän, työtoverin tai puolison kanssa. Miettiessäsi tähän vastausta voit kysyä, onko ajattelemasi henkilö kaikkein hauskin, mielenkiintoisin tai älykkäin henkilö, jonka tunnet. Todennäköisesti vastaus näihin on ei, ei ja ei. Kuitenkin keskustelun jälkeen tunnet itsesi älykkäämmäksi ja rauhallisemmaksi. Tähänkin kirjan teoria tarjoilee selityksen.

                                                                  

KOLME KESKUSTELUTYYPPIÄ

 

Duhiggin avainteorian peruste hyvälle kommunikaatiolle on se, että tulee tunnistaa, että on erilaisia keskusteluja. Keskustelutyypit Duhigg luokittelee kolmeen kategoriaan. Ensimmäinen kategoria ovat käytännölliset päätöksentekokeskustelut, joiden fokus on selvittää ”mistä tässä on todellisuudessa kysymys?” Toiseksi on tunteellisia keskusteluja, jotka kysyvät ”miltä meistä tuntuu?” Kolmanneksi on sosiaalisia keskusteluja, jotka tutkivat ”keitä me olemme?”

Duhigg selittää, kuinka yhden keskustelukokonaisuuden sisällä menemme sisään ja ulos näihin kolmeen kysymykseen. Jokaisella kommunikaatiolla on logiikkansa, ja ne vaativat erilaista kommunikaatio-osaamista, jotta saadaan aikaan hyvä lopputulos. Ensin tulee tunnistaa, mistä kommunikaatiotyypistä on kyse, jonka jälkeen on mahdollista ymmärtää, miten toimia.

”When starting a dialogue, it helps to think of the discussion as a negotiation where the prize is figuring out what everyone wants.” – Charles Duhigg

 

Kun on tunnistettu, mitä keskustelua ollaan käymässä, oma ajattelutapa ja henkinen prosessi viritetään samaan linjaan käytävän keskustelutyypin mukaisesti. ”Mistä on kysymys” -keskusteluun tulee suhtautua päätöksentekoprosessikeskusteluna. Tämä polku tulee aktivoida, kun keskustellaan käytännöllisistä asioista, kuten päätöksistä tai toimintatapojen analysoinnista.

Toisena ajattelutavan virityksenä on emotionaalinen ajattelutapa, jota tarvitaan ”Miltä meistä tuntuu” -keskusteluissa eli esimerkiksi kun riitelemme, kerromme hauskaa tarinaa tai tunnemme ylpeyttä tai surua. Emotionaalisissa keskusteluissa haluamme tulla kuulluksi, emme ratkaista käsillä olevaa asiaa.

Kolmas ajattelutapa astuu kuvaan sosiaalisissa ”Keitä me olemme” -keskusteluissa, joissa puhe on erilaisista suhteista. Näissä keskusteluissa voimme puhua esimerkiksi siitä, kuinka muut näkevät meidät tai millainen on meidän sosiaalinen identiteettimme.

KEITÄ ME OLEMME -KESKUSTELUT KÄYTÄNNÖSSÄ

Meidän sosiaaliset identiteettimme muokkaavat maailmankuvaamme. Se, miten määrittelemme itsemme ja mihin ryhmiin tunnemme kuuluvamme, vaikuttaa merkittävästi siihen, miten näemme ja ymmärrämme ympäröivän maailman. Sosiaaliset identiteettimme, esimerkiksi kulttuuri, sukupuoli, etninen tausta ja ammatti, vaikuttavat käsityksiimme arvoista, normeista, suhteista sekä jopa siihen, miten reagoimme erilaisiin tilanteisiin. Ne muokkaavat myös vuorovaikutustamme muiden kanssa, sillä identiteetti ohjaa kommunikaatiotamme ja käyttäytymistämme eri konteksteissa.

Voidaksemme keskustella siitä, keitä me olemme, on ensiksi tärkeää tarkastella ja tunnistaa ne identiteetit, joita olemme sisäistäneet. Kun kaikki keskustelukumppanit tuodaan samalle tasolle ja rohkaistaan avaamaan omia identiteettejään, niitä voidaan ryhmitellä ja miettiä, mille identiteettilähtökohdille keskustelu perustuu. Tämä lähestymistapa edistää syvempää ymmärrystä ja yhteyttä keskustelun aikana, samalla kun se auttaa rakentamaan parempia suhteita ja avaa uusia näkökulmia maailmankatsomukseemme.

Ennen kuin aloitetaan ”keitä me olemme” -keskustelu, on tärkeää pohtia seuraavia kysymyksiä, jotka auttavat selkeyttämään keskustelun tarkoitusta ja valmistautumaan vuorovaikutukseen:

1. Mitä haluat saada aikaan?
   • Mitä haluat eniten sanoa? Mitä haluat oppia keskustelun aikana? Entä mitä luulet muiden haluavan sanoa ja oppia? Selkeät tavoitteet voivat parantaa keskustelun sujuvuutta ja vaikuttavuutta, ja todennäköisyys niiden saavuttamiseen kasvaa huomattavasti.
2. Miten tämä keskustelu alkaa?
   • Miten varmistat, että kaikki saavat osallistua ja heidän äänensä tulevat kuulluksi? Mitä tarvitaan, jotta kaikki ovat mukana keskustelussa? On tärkeää luoda avointa ja kutsuvaa ilmapiiriä alusta alkaen.
3. Mitä esteitä mahdollisesti tulee vastaan?
   • Onko mahdollista, että joku suuttuu tai vetäytyy keskustelusta? Voiko epäröinti kertoa kiistakysymyksistä estää meitä puhumasta siitä, mikä on välttämätöntä? Miten voimme varmistaa, että kaikkien on turvallista ilmaista ajatuksiaan?
4. Kun esteitä tulee vastaan, mikä on toimintasuunnitelma?
   • Tutkimukset osoittavat, että ennakoimalla tilanteita, jotka voivat aiheuttaa ahdistusta tai pelkoa, voimme vähentää näiden huolenaiheiden vaikutusta. Miten voit rauhoittaa itseäsi ja muita, jos keskustelu jännittyy tai käy kiivaaksi? Entä miten voit rohkaista niitä, jotka vetäytyvät, avautumaan ja osallistumaan?
5. Mikä on tämän dialogin hyöty?
   • Ovatko riskit keskustelun käymisessä sen arvoisia? Kun ihmiset suuttuvat, pettyvät tai kun ulosmarssi tuntuu helpoimmalta vaihtoehdolta, miten voit muistuttaa itseäsi siitä, miksi tämä keskustelu on tärkeä? Selkeä ymmärrys dialogin hyödyistä voi auttaa pysymään keskittyneenä ja motivoituneena.

Näiden kysymysten pohtiminen ennakkoon voi merkittävästi parantaa keskustelun laatua ja auttaa luomaan ympäristön, jossa kaikki osallistujat tuntevat olonsa kuulluiksi ja arvostetuiksi.

OPPIVAN KESKUSTELUN NELJÄ SÄÄNTÖÄ

Duhigg korostaa, että onnellisissa parisuhteissa elävillä, taitavilla neuvottelijoilla, vakuuttavilla poliitikoilla ja vaikutusvaltaisilla johtajilla on yhteisiä käyttäytymismalleja. Kaikki heistä ovat kiinnostuneita siitä, millaisen keskustelun kumppani toivoo kyseisestä aiheesta, ja he mukauttavat viestintänsä sen mukaan.

THE LEARNING CONVERSATION

 

RULE ONE:

Pay attention to what kind of conversation is occurring.

RULE TWO:

Share your goals, and ask what others are seeking.

RULE THREE:

Ask about others’ feelings, and share your own.

RULE FOUR:

Explore if identities are important to the discussion.

 

SÄÄNTÖ 1: HUOMIO SYIHIN

Parhaat keskustelijat pysähtyvät ennen kuin puhuvat ja kysyvät itseltään, miksi ovat avaamassa suutaan. Mikäli emme tiedä, millaisen keskustelun kumppani haluaa käydä, olemme keskustelun altavastaajia. Kirjassaan Duhigg summaa kolme keskustelutyyppiä ajatukseen siitä, haluaako kuulija tulla autetuksi, halatuksi vai kuulluksi. Erilaiset tarpeet vaativat erityyppisen keskustelun.

SÄÄNTÖ 2: TAVOITTEIDEN JAKAMINEN

Tavoitteiden jakaminen tuo läpinäkyvyyttä ja yhteisymmärrystä, mikä puolestaan vahvistaa vuorovaikutusta ja luo pohjan rakentaville keskusteluille. Kun jaat omat tavoitteesi, annat muille mahdollisuuden ymmärtää motiivisi ja odotuksesi. Samalla, kun kysyt muiden tarpeista ja tavoitteista, voit mukauttaa lähestymistapasi heidän näkökulmiensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaan, mikä rikastuttaa vuorovaikutusta ja auttaa rakentamaan hedelmällisiä suhteita, jotka huomioivat kaikkien osapuolten tarpeet ja odotukset.

Ennen keskustelua on hyödyllistä miettiä ja valmistautua seuraaviin kysymyksiin:

• Mistä kahdesta aiheesta voisit keskustella?
• Mikä on yksi pääasia, jonka haluat tuoda esille?
• Mikä on yksi kysymys, jonka haluat esittää toiselle osapuolelle?

Avain tässä valmistautumisessa on se, että vaikka et keskustelisi näistä aiheista suoraan, sinulla on ne mielessäsi valmiina. Tämä antaa varmuutta ja auttaa pitämään keskustelun elävänä, erityisesti tilanteissa, joissa keskustelu saattaa tuntua tyrehtyneeltä tai epävarmalta. Näin voit ohjata keskustelua kohti hedelmällisiä ja merkityksellisiä teemoja, jotka palvelevat kaikkien osapuolten intressejä.

SÄÄNTÖ 3: TUNTEET PELIIN

Tunteet vaikuttavat jokaiseen keskusteluun, olimmepa tietoisia niistä tai emme. On tärkeää havainnoida, onko keskustelukumppanilla pirteä vai synkkä mieliala ja onko heidän energiansa korkea ja tempo ripeä vai hiljainen ja vetäytyvä. Nämä tunteet muokkaavat sitä, miten reagoimme ja millä tavalla aloitamme keskustelun. Kun tunnistamme toisen tunteet, pystymme rakentamaan keskustelun heidän tarpeidensa ja tuntemustensa ympärille. Tämä ei ainoastaan paranna vuorovaikutusta, vaan myös edistää syvempää yhteyttä, kun olemme valmiita jakamaan omia tunteitamme ja reaktioitamme. Duhiggin mukaan tunteiden huomioiminen on avain rakentavien ja merkityksellisten keskustelujen luomiseen.

Avain intuitiiviseen tunteiden tulkintaan on kyky lukea toisen sanatonta kieltä. Äänensävyt, eleet, kasvonilmeet ja toisen ihmisen olemus ovat keskeisiä tekijöitä, jotka paljastavat todelliset tunteet. On tärkeää tarkastella, meneekö sanallinen ja sanaton viestintä yhteen vai onko niiden välillä ristiriita. Ristiriidat voivat vaikuttaa siihen, miten viesti vastaanotetaan ja ihmisten väliset suhteet kehittyvät.

Keskustelun ristiriitatilanteissa on tärkeää summata se, mitä on kuullut toisen sanovan, ja varmistaa tämä puhujalta. Näin voidaan saavuttaa varmuus siitä, että on ymmärretty oikein. Toisen kontrolloimisen sijaan on hyödyllisempää keskittyä itseensä, ympäristöön ja ristiriidan rajoihin. Tämä auttaa pitämään keskustelun itse asiassa eikä anna sen heijastua kummankaan osapuolen henkilökohtaisiin tunteisiin. Vaikka osapuolet saattavat edelleen olla erimielisiä, he ovat silti samalla puolella pöytää, kun kyse on kontrollin hallinnasta.

SÄÄNTÖ 4: IDENTITEETTIEN MERKITYS

Neljäs sääntö keskittyy siihen, kuinka identiteetti voi vaikuttaa vuorovaikutukseen. Tämän säännön mukaisesti on tärkeää tunnistaa, miten erilaiset identiteettiulottuvuudet – kuten kulttuuri, sukupuoli, ikä, ammatillinen tausta tai muut henkilökohtaiset piirteet – voivat vaikuttaa siihen, kuinka ihmiset kokevat keskustelun ja osallistuvat siihen.

Huomioimalla identiteettien merkityksen voit:

1. Ymmärtää taustat: Erilaiset elämykset ja kulttuuritaustat voivat muokata ihmisten näkemyksiä ja reaktioita. Tämä ymmärrys voi parantaa vuorovaikutuksen laatua.
2. Rakentaa luottamusta: Keskustelemalla identiteeteistä avoimesti ja kunnioittavasti voit luoda ympäristön, jossa kaikki tuntevat itsensä arvostetuiksi ja kuulluiksi.
3. Sovittaa viestintätavan: Kun tiedät, mitä identiteettejä keskustelussa on läsnä, voit mukauttaa omaa viestintääsi ja lähestymistapaasi siten, että se resonoi kaikkien osapuolten kanssa ja edistää yhteisymmärrystä.
4. Energisoida dialogia: Identiteettien tutkiminen voi tuoda esiin uusia näkökulmia ja ideoita, jotka rikastuttavat keskustelua ja tuovat monimuotoisemman ymmärryksen käsiteltäviin aiheisiin.

Yhteenvetona identiteettien merkityksen tutkiminen keskustelussa auttaa syventämään vuorovaikutusta, lisäämään ymmärrystä ja luomaan merkityksellisiä suhteita, joissa kaikkien osallistujien äänet tulevat kuulluiksi.

NEUROLOGINEN SYNKRONOINTI JA MATCHING PRINCIPLE

Tieteilijät ovat tutkineet, miten mielemme omaksuu tietoa, ja tutkimustulosten perusteella on havaittavissa, kuinka yhteyden luominen puheen välityksellä on sekä vaikuttavaa että moniulotteista. Tiedostamattomat päätökset, joita teemme puhuessamme ja kuunnellessamme, sekä esittämämme kysymykset ja haavoittuvuus, jolle altistamme itsemme, vaikuttavat merkittävästi siihen, kehen luotamme, kenen vaikutuksille altistumme ja keitä etsimme ystäviksemme. Myös äänensävyllä on tärkeä rooli näissä suhteissa.

Jokaisen keskustelun ytimessä on mahdollisuus neurologiseen synkronointiin, ajattelun ja kehon synkroniaan. Voimme synkronoida esimerkiksi hengitysnopeutemme ja iholla tuntemamme väristykset, joita emme välttämättä huomaa mutta jotka vaikuttavat siihen, miten puhumme, kuulemme ja ajattelemme. Toiset eivät onnistu synkronisoinnissa edes ystäville puhuessaan, kun taas toiset, joita voimme kutsua superkommunikaattoreiksi, tuntuvat pystyvän luomaan yhteyden ponnistelematta lähes keneen tahansa.

Kommunikaation toteutuminen vaatii keskinäisen yhteyden luomisen. Kun sisäistämme sen, mitä toinen sanoo, ja toinen käsittää meidän sanomamme, aivojemme tulee olla samalla aaltopituudella, kuten alla kuvataan. Sillä hetkellä helposti myös meidän kehomme, pulssimme, ilmeemme ja tunteemme alkavat synkronisoitua.

 

Tästä syntyy yksi kirjan keskeisistä käsitteistä, ”Matching Principle”,  joka varmistaa viestinnän tehokkuuden. Perusperiaate on, että viestin tulisi vastata yleisön tunteita ja odotuksia mahdollisimman hyvin. Tämä tarkoittaa, että puhuja tai kommunikoija sovittaa sanomansa ja esityksensä yleisön tarpeisiin, ymmärrykseen ja kontekstiin.

Duhigg selittää, että kun viesti ja yleisön kokemus ovat ”yhteensopivia” eli ”matching”, vastaanottajat ovat todennäköisemmin sitoutuneita ja kiinnostuneita. Tämä voi tapahtua esimerkiksi käyttämällä ajankohtaisia esimerkkejä, mutta myös kertomalla autenttisia tarinoita, jotka resonoivat kuulijoiden elämänkokemusten kanssa. Näin viestintä muuttuu henkilökohtaisemmaksi ja vaikutusvaltaisemmaksi luoden myös syvempiä suhteita vuorovaikutustilanteissa.

FAST FRIENDS FRAMEWORK

Duhiggin ”Fast Friends Framework” -malli on lähestymistapa, joka keskittyy nopean ja merkityksellisen yhteyden luomiseen ihmisten välillä. Tämä kehys perustuu ajatukseen, että tietyt kysymykset ja keskustelunaiheet voivat auttaa ihmisiä avaamaan itsensä ja luomaan syvän yhteyden nopeasti.

Fast Friends Frameworkin keskeiset elementit ovat:

1. Avoimet kysymykset: Syvällisiin keskusteluihin päästään esittämällä kysymyksiä esimerkiksi tunteista, arvoista ja henkilökohtaisista kokemuksista. Esimerkiksi kysymykset menneisyydestä, tavoitteista tai haasteista voivat vahvistaa yhteyttä.
2. Haavoittuvuus: Kun jaat omia haavoittuvuuksiasi ja tunteitasi, ostat itsellesi avauksen, jonka kautta muutkin voivat avautua. Tämä auttaa luomaan luottamusta ja ymmärrystä.
3. Yhteiset kokemukset: Keskustelussa kannattaa käyttää aikaa yhteisten kiinnostuksen kohteiden ja kokemusten kartoittamiseen, mikä lisää yhteyden tunnetta.
4. Luottamus ja empatia: Empatian osoittaminen ja toisen tunteiden tunnistaminen luo turvallisen ympäristön, jossa molemmat osapuolet voivat olla avoimia ja rehellisiä.

Fast Friends Frameworkin avulla ihmiset voivat rakentaa kestäviä suhteita, vaikka olosuhteet olisivatkin lyhytaikaisia. Se soveltuu erityisesti verkostoitumistilanteisiin tai nopeisiin tutustumisiin, joissa luodaan uusia tuttavuuksia.  Tavoitteena on nopeuttaa suhteiden syventämistä ja luoda merkityksellisiä yhteyksiä.

YHTEENVETO

Charles Duhiggin teos ”Supercommunicators” tutkii tehokkaan viestinnän periaatteita ja tarjoaa lukijalle työkaluja viestintätaitojen kehittämiseen. Duhigg ammentaa tietojaan käyttäytymistieteistä ja viestinnästä ja avaa kirjassaan, mitä tarkoittaa olla superkommunikaattori ja kuinka ymmärtää paremmin yleisöään. Kirja painottaa tarinankerronnan, empatian ja selkeyden merkitystä vuorovaikutuksessa.

Teoksessa Duhigg käsittelee erilaisia keskustelutyyppejä – käytännöllisiä, emotionaalisia ja sosiaalisia – ja korostaa, että eri keskustelutyypit vaativat erilaisia lähestymistapoja. Hän esittää esimerkiksi ”Matching Principle” -periaatteen, jonka mukaan viestin tulisi vastata yleisön tunteita ja odotuksia. Kirjan avulla lukijat oppivat, kuinka luoda syvempiä suhteita ja parantaa vuorovaikutustaitoja.

Ennen keskustelua on tärkeää pohtia, mitä halutaan saavuttaa, miten keskustelu alkaa, mitä esteitä voi esiintyä ja mikä on toimintasuunnitelma esteiden kohdalla. Keskustelun aikana on tärkeää kunnioittaa tunteita, ylläpitää avointa ilmapiiriä ja aktivoida empatiaa. Duhiggin esittämät kysymykset ja periaatteet auttavat luomaan ympäristön, jossa jokainen osallistuja voi tuntea itsensä kuulluksi ja arvostetuksi.

– Sami Suominen

CHARLES DUHIGG: SUPERCOMMUNICATORS, Penguin Random House Dublin, 2024