George Leonard oli amerikkalainen kirjailija, joka kirjoitti kouluttautumisesta ja ihmisen potentiaalista. Aikido oli hänen intohomonsa, ja hänellä oli lajissa viidennen asteen musta vyö. Hän kirjoitti intohimostaan myös kuuluisan kirjansa ”The Way of Aikido: Life Lessons from an American Sensei (2000)”. Henkilökohtainen matka kohti aikidon mestaruutta on vaikuttanut vahvasti Leonardin oman filosofian kehittymiseen. Filosofia avautuu hyvin, kun Leonardilta oli kysytty kauanko kestää hallita Aikidon taidot. Tähän Leonard oli vastannut vastakysymyksellä: ”Kuinka pitkään olit ajatellut elää?”

Elämme maailmassa, missä kirjat, mediat ja erilaiset koulutusalustat ovat täynnä ideoita siitä, miten ottaa helposti ja nopeasti haltuun eri taitoja tai ongelmanratkaisuja. Oikotie onneen -ajattelua. Leonard kehottaa kirjassaan muistamaan, mitä tarvitaan siihen, että emme ole vaan hyviä jossain, vaan olemme jonkun osa-alueen mestareita. Mitä on mestaruus? Onko se määränpää, joka saavutetaan vai onko se matka, joka kerryttää kykyjämme ja elämänhallintaamme? Mestaruuteen ei ole oikoteitä, vaan mestaruus vaatii syväluotaamista taidon ytimeen.

Leonard näkee mestaruuden enemmän tahto- kuin taitokysymyksenä. Polku on avoinna kaikille, jotka ovat valmiita astumaan sille. Haaste on, että meillä on vain vähän karttoja, jotka ohjaavat meidät polulle tai viitoittavat matkaamme polullamme. Mestaruus ei siis ole täydellisyyttä; ei tavoitteiden saavuttamista, vaan elämän mittainen oppimismatka. Kehittymistä askel askeleelta paremmaksi valitussa taidossa. Mestaruus voidaan kuvata majakkana tai tähtenä, joka ohjaa meitä oikeaan suuntaan ja jota kohden ponnistelemme kuitenkaan koskaan saapumatta perille.

”Mastery is the curious process during which what is at first difficult becomes progressively easier and more pleasurable through practice.” – George Leonard

Tinkimätöntä omistautumista mestaruuteen voidaan kuvata vertaamalla lapsen tahtoon oppia puhumaan tai kävelemään. Ei tule vastaan tilannetta, jossa vanhemmat toteavat: ”Liian hankalaa, koitetaan jotain muuta.” Kävelyä harjoitellaan, kunnes se hallitaan. Mestaruudessa on saatu haltuun syy- ja seuraussuhteen ymmärrys.

Matkalla mestaruuteen on oltava valmis harjoittelemaan määrätietoisesti. Taitoja hiotaan saavuttaakseen uusia pätevyyden tasoja. Kehitysvaiheiden väliin tulee aika ajoin pitkiä pysähtyneen kehityksen vaiheita, ja nämä saavat monet jättämään matkan kesken. Nämä tasaisen kehityksen vaiheet ovat kuitenkin niitä, jotka marinoivat taidon lihasmuistiin.

Mestaruuden kolme vihollista:

Harrastelija (The Dabbler)

• Harrastelija nauttii huumasta, joka tulee uusien asioiden aloittamisesta. Uudet työpaikat, harrastukset, ihmissuhteet. He lähestyvät kaikkea uutta korkealla energialla. Innostuvat ja lähtevat täysillä mukaan, ja he saavat hyvää kehitystä aikaan alussa. He kertovat kaikille kavereille uudesta mielenkiinnon kohteestaan, postaavat kuvia someen, ostavat varusteet ja pitävät uuden loisteesta. Heitä ei häiritse laittaa itseä likoon uuden oppimiseen alussa, sillä he saavat iloa uuden oppimisen alkuspurteista. Kiinnostus kuitenkin lopahtaa heti, kun harrastelija törmää tasaisen kehityksen vaiheeseen, varsinkin jos se johtaa taka-askeliin kehityksessä.

Pakkomielteinen (The Obsessive)

• Ainut asia, mistä pakkomielteinen välittää, on tulokset ja ne pitää saavuttaa nopeasti. Hän haluaa saada toteutuksen heti oikein. Hän on se, joka jää tunnin jälkeen puhumaan opettajalle, pyytää lisäkirjoja ja kuuntelunauhoja edetäkseen aiheessa nopeammin. Pakkomielteinen lähtee liikkeelle vankalla kehityksellä, ja ensimmäiset kirit vastaavat odotuksia. Kun väistämätön taantumus ja tasaisuus iskee, pakkomielteinen ei kykene hyväksymään sitä. Tässä kohtaa harrastelija lopettaa, mutta pakkomielteinen lisää panoksia. He vähät välittävät ajatuksesta, että mestaruus ottaa aikaa. Heillä ei ole ongelmaa laittaa panosta peliin, mutta ajan kanssa he ovat kärsimättömiä. Halu saada täydellinen onnistuminen heti ensiyrittämällä aikaan - ja siinä epäonnistuminen - syö pakkomielteisen energiat. Laskevat energiat johtavat laskeviin tuloksiin, jolloin lopulta tapahtuu luopuminen koko hommasta.

Hakkeri (The Hacker)

• Hakkerin startti on melko hyvä. Hän edistyy kohtuullisesti, mutta jossain kohtaan hakkerilta vain yksinkertaisesti lopahtaa kiinnostus kehittyä. Hakkeri lopettaa taidon kehittämisen tuntiessaan olonsa mukavaksi. Tämä tapahtuu hakkerin saavutettua kriittisen määrän oppia. Hakkerit ovat tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseensa ja he eivät välttämättä itse huomaa laittavansa itseään automaattiohjaukselle. Heillä voi olla käsitys, että tekevät työnsä kohtuullisen hyvin ja ihmettelevät, miksi heitä ei ylennetä. Hakkeria ei haittaa skipata askelmia mestaruuteen, kunhan hän vaan saa olla muiden hakkereiden kanssa. Hän on se tenniksenpelaaja, joka kehittää hyvän kämmenlyönnin ja toteaa, että kömpelö rysty riittää. Töissä hän tekee tarpeeksi pysyäkseen mukana, lähtee kotiin ajoissa, jokainen kahvitauko minuutilleen käytettynä. Sen sijaan, että hän hoitaisi työnsä, hän miettii miksi ei saa ylennystä.

Todennäköisesti olet kaikkia näitä jollain elämän osa-alueella. Kysymys kuuluukin mihin näihin kolmesta persoonasta ajautuu herkimmiten, kun pyrkii mestaruuteen. Oli kyse sitten urheilusta, ihmissuhteista tai luovista työprojekteista. Kun tavoitteena on mestaruus, ei pikapalkintoja kannata odotella, ja matka voi tuntua loputtomalta. Pitkät ja tasaiset jaksot, takapakit – kaikkiin pitää jaksaa panostaa pitkäjänteisesti. Onneksi ihminen on oppiva, ja kirjan mukaan oppiakseen tehokkaasti, tulee omaksua 5 mestaruuden avainta.

Vaikka useita taitoja pystyy opettelemaan itsenäisesti, matkalla mestaruuteen parasta, mitä voi tehdä on hommata opettaja tai opetusryhmä, joka auttaa viitoittamaan tietä. Vaikka maailmalla on esimerkkejä itseoppineista mestareista, kuten Edison, on yleensä turha lähteä keksimään pyörää alusta uudelleen.

Harjoitteleminen on toinen avain. Kaikkein lahjakkaimmat oppilaat eivät Leonardin mukaan ole välttämättä niitä, joista tulee mestareita. Leonard toteaa kirjassa, että ihmisen oppiessa liian helposti tulee houkutus ottaa vähän kevyemmin. Puolestaan ihmisen joutuessa työskentelemään asian eteen luuytimiä myöden, mestaruus alkaa jäädä lihasmuistiin. Näin tahdosta ja päättäväisyydestä tehdä se, mitä pitää tehdä, tulee mestaruuden avainelementti.

Harjoittelusta tulee tehdä rutiini. Ihmiset, jotka ovat mestareita eivät treenaa tullakseen paremmiksi jossain tietyssä taidossa. Heistä tulee mestareita, koska he pitävät itse treenistä, ja sen myötä tulevat paremmiksi. Mestaruus on harjoittelua ja polulla pysymistä.

Mestarin rohkeus mitataan rohkeudessa antautua niin opettajalle kuin omalle kurinalaisuudelleen. Vaatii uskallusta palastella ja rikkoa oma toimintamalli, jotta voi taas kasata sen uudelleen parempana kokonaisuutena. Antautuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ei ole asiantuntijoita - on vaan oppilaita.

Määrätietoisuus tekemisessä. Määrätietoisuus koostuu monesta osa-alueesta: persoonasta, tahdosta, asenteesta, kyvystä kuvitella ja mentaalisen pelin pelaamisesta. Jokainen mestari pystyy ensin kuvittelemaan matkan, ja sitten kulkemaan kohti kuvitelmaansa. Omaat selkeän päämäärän mihin olet menossa, vaikka et koskaan pääsisikään perille.

Lopuksi huippu on osaltaan paradoksaalinen. Saavuttaessa päämääränsä, on oltava valmius heti uudelleen haastaa itseään eteenpäin. Rajojen haastaminen ja riskien otto tehdään korkeamman suorituskyvyn puolesta. Aivan kuin vuorikiipeilijä kiipeäisi huipulle, ja keksisi heti sen jälkeen, miten kiivetään vielä ylemmäs. Ylemmäs, kuin mitä aiemmin osasi ajatella. Ennen, kun saamme valaistumisemme, meidän tulee tehdä ja treenata perusasioita. Pilkkoa puita ja kantaa vettä, kuten samurait aikanaan. Saavuttaessamme taidon kuin taidon ”mustan vyön”, olemme taas seuraavana päivänä uteliaina oppimaan uutta tatamilla. Pelattaessa huipulla, on oltava valmis ottamaan askel taaksepäin pystyäkseen taas ottamaan kaksi askelta eteenpäin.

HOMEOSTAASI

Homeostaasi on systeemin sisäinen tasapaino, joka pyrkii säilyttämään nykytilansa. Kun systeemitasapainoa järkytetään tarpeeksi, se rikkoutuu ja rakentaa uuden tasapainon uudessa pisteessä. Esimerkkinä voidaan tarkastella kodin pientä laitetta - termostaattia. Termostaatti mittaa lämpöä, kuten lämpömittarikin, mutta siinä, missä lämpömittari kertoo statuksen, termostaatti ohjaa lämpöpatterin lämpötilaa huoneenlämmön mukaan. Sama termostaattiajattelu tapahtuu elämässämme. Meillä on jokaisella homestaattinen piste, missä olemme tottuneet toimimaan. Katsottaessa vaikka taas tennispeliämme. Meillä on hyvä kämmenlyönti, mutta emme osaa pelata rystyllä. Homeostaasi pyrkii pitämään meidät mukavuusalueella, ja ottamaan kaikki pallot kämmenellä. Rystyllä lyödessämme epäonnistumme ja palaamme takaisin kämmeneen. Tarvitaan paljon treeniä ja rystylyönnin haltuunotto. Treenin ansiosta rystyn alkaessa sujua homeostaasipisteemme muuttuu ja meistä tulee kaksikätinen pelaaja, joka voi ottaa koko kentän haltuun.

VINKIT TOTEUTUKSEEN

Ihminen on kone, joka kuluu loppuun, kun sitä ei käytetä. Tarvitsemme terveellistä lepoa, mutta suurelta osalta ihminen saa lisää energiaa nimenomaan käyttämällä energiaa. Usein paras lääke fyysiseen väsymykseen on 30 minuutin aerobinen harjoite. Samaan tapaan mentaalinen ja henkinen väsymys parannetaan usein päättäväisellä tekemisellä tai selkeällä aikeella toimia.

Leonard vei minut kirjallaan oppimisen ajatusmatkalle. Kun katsoo puolitoistavuotiasta lasta lattialla muutaman tunnin, on tällä ihmeellisellä energiapakkauksella tärkeä tehtävä: oppiminen. Lapsi käyttää sumeilematta hyväkseen kaikkea ympäristöstään, mitä hän näkee, kuulee, maistaa haistaa ja tuntee. Joitain rajoja pitää asettaa, mutta herkästi asetamme paljon suuremmat rajat, kuin on tarpeen. Olemme torumassa ääntä ja liikkumista tältä pikkuoppijalta kehottamalla häntä olemaan hiljaa paikoillaan. Seuraavaksi hiljaisuuden saamiseksi parkkeeraamme lapsen padin tai TV:n eteen ja lopulta koulussa kysymyksiin on vain yksi oikea vastaus, joka tulee antaa paikoillaan hiljaa istuen. Koulu saa meidät oppimaan lukemista ja kirjoittamista.

Leonardin eväät matkalle:

1. Fyysinen kunto kontrbutioi vahvasti energiaan, mitä meillä on käytettävissä kaikkeen tekemiseemme.
2. Huomioi negatiivinen ja korosta positiivinen – positiivisella elämänkatsomuksella varustetut ihmiset ovat vähemmän sairaana, ja heillä on enemmän energiaa toimia.
3. Puhu totta – totuus energisoi
4. Kunnioita, mutta älä mässäile omilla heikkouksillasi.
5. Aseta prioriteettisi – edetäksesi yhteen suuntaan, sinun pitää hylätä kaikki muut suunnat.
6. Tee sitoumuksia ja ryhdy toimeen.
7. Lähde mestaruuden polulle ja pysy siinä

” Life is no brief candle to me. It is a sort of splendid torch which I have got a hold of for the moment, and I want to make it burn as brightly as possible before handing it on to future generations.” – George Bernard Shaw

SUMMARY

Löydä se osa elämästäsi, missä sinulle ei riitä olla hyvä, vaan haluat olla mestari. Sitten sitoudu elinikäiseen oppimiseen. Mestari on se, joka on valmis yrittämään ja epäonnistumaan. Yrittämään uudelleen niin kauan kuin elää.

– Sami Suominen

George Leonard: Mastery – Keys to success and longtime fulfillment; Plume Books; 1992 England