Helena Åhman on työpsykologian tohtori, jolla on kasvatustieteiden maisterin tausta. Åhman näyttäytyy uteliaana ja tiedon haluisena, joka tekemisellään tähtää korkeatasoiseen loppusuoritukseen. Keskustelu painetilanteessa on hänen kahdeksas tietokirjansa, ja vuonna 2016 hän julkaisi myös romaanin nimeltä Vallan varjo. Käsittelemässämme kirjassa on lukuisia esimerkkejä siitä, miten Åhman on ollut rakentamassa omaa keskusteluälykkyysosaamistaan maailman huippujen kanssa. Kirjaa kirjoittaessa hän kävi Harvardissa koulutuksissa FBI:n ja Englannin Scotland Yardin panttivankineuvottelukouluttajien opissa. Kirjassa hän luo pohjan, miten jokainen voi rakentaa oman kompassinsa, jonka avulla pystyy kehittymään paineisten keskustelujen läpiviennissä. Kirja on hyvin perusteellinen. Se tarjoilee sekä käytännön esimerkkejä, että teoriaa.

Oletko koskaan kuullut, että joku johtaja olisi liian hyvä käymään vaikeita keskusteluja? Et todennäköisesti, kuten ei Helena Åhmankaan. Tähän hän myös viittaa kirjan alussa antaen syyn jatkaa lukemista. Hän näkee yhtenä johtajan tärkeimpänä ominaisuutena sen, että johtaja pystyy käymään ne keskustelut, joita muut eivät joko halua, osaa tai voi. Johtaja onkin Åhmanin mukaan välillä kuin panttivankineuvottelija ja välillä taas kuin diplomaatti. Kyky hoitaa vaativat keskustelut älykkäästi, on Åhmanin mukaan yksi elämän tärkeimmistä taidoista. Oli keskustelut sitten luonteeltaan bisneskriittiisiä neuvotteluita tai riskialttiita konflikteja – kummatkin vaativat keskusteluälykkyyttä. Yleisesti puhutaan älykkyydestä (IQ) ja tunneälystä (EQ). Åhmanin mukaan meidän tulisi tuoda tämän keskustelun rinnalle C-IQ eli conversational intelligence. Keskusteluälykkyys linkittyy tilannetajuun, ja on keskeinen johtamistaito.

Kirjassa Åhman kertoo tutkimuksesta, jossa on tutkittu yli 2 200 organisaatiota, ja niissä toteutettujen projektien onnistumista. Tutkimuksen mukaan on mahdollista ennustaa 90 prosentin tarkkuudella, mitkä projektit onnistuvat ja mitkä epäonnistuvat. Ennustus voitaisiin tehdä jopa vuosia etukäteen sen pohjalta, miten projektissa mukana olevat ihmiset kykenevät käymään kriittisiä keskusteluja. Pystytäänkö tuomaan haasteet avoimesti esiin vai ollaanko vain hiljaa välttäen paineistavat keskustelut?

Freddie Mercury päätyi ymmärtämään Queenin menestyksen salaisuuden vasta lähdettyään soolouralle. Soolourallaan Mercury kertoi aina täsmälleen upeille muusikoille, mitä hän halusi tehtävän ja toiset toimivat juuri, kuten hän pyysi. Queen-yhtyeessä hänen ideoitaan ei hyväksytty sellaisenaan. Aina joku bändin jäsenistä hioi idean yksityiskohtia, toinen toi vastakkaisia näkemyksiä ja kolmas ehdotti jotain uutta. Tarvittiin luovia erimielisyyksiä, jotka lopulta paransivat idean laatua ja synnytti hittejä luoden Queenin menestyksen.

Keskustelurohkeuden ytimestä löytyy tunnerohkeus; kyky kohdata tilanteet ja niihin liittyvät omat ja toisen tunteet juuri sellaisena kuin ne ovat. Keskustelurohkeutta on uskaltaa tarttua keskusteluihin silloin, kun ne pitää käydä. Paineen aiheuttamaan stressireaktioon liittyy meidän autonomisen hermoston aiheuttamia kehollisia ja psyykkisiä reaktioita. Keskustelurohkeuteen liittyy olennaisena kyky tunnistaa ja analysoida omaa kehoa, ja näin olla tilanteen tasalla siitä, miten kehomme ja mielemme reagoivat eri tilanteissa.

Kitkavoimaa ja sen aiheuttamaa energiaa tarvitaan. Hyvää tulosta ei synny, jos välttelemme painetilanteita tai vastaavasti raivostumme ja annamme tunteiden päästä valloilleen. Eli liian pienellä kitkalla ei synny Queenin loistokkaita biisejä, kun taas liiallinen kitka johtaa konfliktiin.

Tunnekytköstä eli tunnesidettä on vaikea muodostaa, jos oletus ja lähtökohta ovat, että itse on oikeassa ja toinen on väärässä. Silloin joudutaan heti eri puolille. Tämä voi tapahtua huomaamatta; valumme käyttäytymiseen, jossa yritämme vakuuttaa näkemyksemme oikeellisuuden. Kytkös syntyy sekä tulkintaosaamisesta että reagointiosaamisestamme. Miten kuulemme, kuuntelemme, tulkitsemme ja vuorostamme itse viestimme niin sanoillamme, kuin olemuksellamme.

TUNNISTA, MITÄ KESKUSTELUA OLET KÄYMÄSSÄ

Paineisissa tilanteissa käymme välillä samanaikaisesti jopa kolmea eri keskustelua, Åhman kirjoittaa. Ellemme ymmärrä eri näkökulmia, meidän on todennäköisesti hankala oppia käymään painekeskusteluja onnistuneesti.

Faktakeskustelu

Millainen käsitys osapuolilla on siitä, miten jokin asia aidosti on. Mitä on tapahtunut, mitä siitä tiedetään ja mistä faktoista olemme eri tai samaa mieltä. Ihmiset eivät puhu, jos he ajattelevat, että esimies ei ole valmis käsittelemään asiaa tai faktoja niin realistisesti kuin on mahdollista.

Tunnekeskustelu

Painetilanteeseen tyypillisesti sisältyy voimakkaita tunteita. Tunteet saattavat auttaa eteenpäin tai johtaa harhaan. Kysymys onkin siitä, miten niitä käsitellään ja ohjataan. Kun haluamme opetella käymään kriittisiä tai arkaluotoisia keskusteluja, meidän täytyy ensisijaisesti opetella käsittelemään, tulemaan toimeen sekä kohtaamaan juuri näitä tunnereaktioita. Tunteiden johtaminen on keskeinen osa vaativan keskustelun onnistumista. Tällöin kyse on myös itsensä johtamisen taidosta.

”Kun joku on tunteella kiinni jossakin arvossa, niin järjellä ei häntä sieltä takaisin saada. Ainoa mahdollinen keino on pyrkiä vaikuttamaan häneen tunteen kautta.” – Helena Åhman

Åhman kehottaa meitä pohtimaan seuraavaa: mitä Sinulle ei uskalleta sanoa? Minkä asian käsittelemisessä et koe olevasi luonteva? Juuri ne asiat ihmiset todennäköisesti jättävät kertomatta sinulle.

Arvo- ja identiteettikeskustelu

Korkeat panokset ovat painetilanteen selkeä tuntomerkki. Se, että keskustelun lopputuloksena voidaan menettää jotain – oli se sitten rahallista tai henkistä. Riski tulee siitä, ettemme aina ymmärrä painetilanteen elementtejä.

• Kuulummeko enää samaan porukkaan?
• Pitääkö minun luopua jostain itselle tärkeästä?
• Mitä tämä keskustelu ja sen onnistuminen tai epäonnistuminen kertoo minusta?
• Vaikuttaako erimielisyys asemaani, voiko se aiheuttaa haittaa uralleni?
• Nähdäänkö minut edelleen osaavana?
• Millainen ihminen haluan olla tässä tilanteessa – pystynkö noudattamaan arvojani?
• Arvostaako esimies minua enää tämän jälkeen?

”Painetilanne muodostaa aina tarinan, ja minun tarinani on erilainen kuin sinun, hänen tai heidän tarinansa.” – Helena Åhman

Åhman on rakentanut alla olevan kompassin kuvaamaan keskusteluälykkyyden osatekijöitä prosessin muodossa. Ymmärtämällä prosessin pystymme kehittämään taitojamme ja valmistautumaan tilanteisiin ennalta.

Meidän pitää ensin tiedostaa oma tyylimme. Millainen on luontainen painekäyttäytymisemme sekä miten omaa olotilaa voi ohjata. Kun esitaidot on hankittu, kannattaa valmistautua painetilanteeseen ennalta silloin kun se on mahdollista. Tämän lisäksi omassa työkalupakissa on hyvä olla erilaisia ajatuksia, menetelmiä ja vaihtoehtoisia toimintamalleja myös yllättäviin tilanteisiin. Myös tilanteen loppuunsaattaminen huolella, perusteellinen jälkihoito sekä ketterän keskusteluoppimisen varmistaminen ovat kaikki olennaisia.

Jotta tilanne sujuisi keskusteluälykkäästi, kannattaa huomiota kiinnittää hyvissä ajoissa kolmeen ensimmäiseen osa-alueeseen. Jos siitä huolimatta kärjistymistä tapahtuu, avuksi voi ottaa vielä neljännen alueen. Viides alue on keskusteluälykkyyden kehittymisen elinehto. Tällä samalla syklillä vältetään myös vahingollisemmat - ja valitettavan usein - paineisissa keskusteluissa näkyvät veet: väittely, vääristely, vinoilu, viivyttely ja vihoittelu.

SUMMAUS

Åhmanin kirja ei ole nopea quick fix -opas paineisiin keskusteluihin, vaan se on laaja ja perusteellinen. Itse en lainaisi tätä kirjastosta, vaan suosittelen hankkimaan teoksen omaan hyllyyn. Näin kirjaan on mahdollista palata säännöllisesti, sillä ensilukaisulla ei välttämättä saa kokonaisuudesta kaikkea irti.

– Sami Suominen

Helena Åhman; Keskusteluälykkyys painetilanteessa; Alma Talent 2019