Kaikki markkinoijat ovat valehtelijoita
Markkinoijat tarjoavat tarinoita, joihin kuluttajat haluavat välttämättä uskoa. Eivät markkinoija sitten kuitenkaan ole valehtelijoita. Me kuluttajat käytämme tarinoita oikoreitteinä, koska valtava tietomäärä on liian uuvuttavaa, jotta saisimme selvää kaikista yksityiskohdista. Kertomamme tarinat itsellemme ovat valheita, joiden avulla erittäin monimutkaisessa maailmassa olisi helpompi elää. Loppupeleissä siis kuluttajat ovat valehtelijoita koska valehtelemme itsemme uskomaan tarinoihin.
Maistuuko punaviini paremmalle Riedelin idyllisestä lasista? Miljoonat viininjuojat ympäri maailmaa uskovat, että punkku maistuu paremmalta Riedelin lasista tarjottuna. Hieno juttu, saan parempia makuelämyksiä ostamalla lasin jota voin vielä pitkään käyttää. Harmi vaan, että sokkotesteinä tehdyt kokeet osoittivat, että lasin muodolla ollutkaan viinin makuun mitään eroja. Riedel on kertonut tarinan johon olen kuluttaja uskonut.
Markkinoijat hyötyvät, koska ihmiset ostavat mitä haluavat eivätkä mitä tarvitsevat. Syy ostaa sellaista mitä haluaa, on se, miltä se saa olon tuntumaan. Kuluttajat ovat tottuneet kertomaan tarinoita itselleen ja toisilleen täten on luonnollista, että kauppa käy sillä joka kertoo tarinan. Ihmiset eivät pysty kohtaamaan totuutta.
Millainen on hyvä tarina?
Sellaiset tarinat menestyvät, jotka vangitsevat suuren joukon mielikuvituksen. Hyvä tarina on totta. Hyvä tarina lupaa rohkeasti hauskuutta, rahaa, turvallisuutta tai oikotien johonkin. Hyvä tarina vetoaa tunteisiin ja on kohdistettu samaa maailman kuvaa omaaville ihmisille eli pienelle kohderyhmälle. Tarinassa pitää myös olla jotain uutta ja erilaista.
