Moni haaveilee johtajan tittelistä, mutta hyvänä uutisena voinee kertoa, että johtaja voi olla tittelittäkin. Kaplan kirjassaan “What You Really Need to Lead” kirjoittaa, miten johtajuus on ennen kaikkea tekoja ja omistajuutta. Johtajuus on sitä, että kerää roskat lattialta ja kantaa vastuun sekä omistajuuden niin hyvinä kuin huonoina aikoina.

Etsitkö keinoja parantaa viestintätaitojasi? Charles Duhigg, tunnettu käyttäytymistieteiden asiantuntija ja kirjailija, paljastaa tehokkaan viestinnän salaisuudet tuoreessa teoksessaan ”Supercommunicators”. Blogitekstissä käsittelen Duhiggin oppeja, joita ovat muun muassa: • erilaiset keskustelutyypit ja niiden merkitys • tunteiden rooli vuorovaikutuksessa • käytännönläheiset työkalut, jotka auttavat pitämään keskustelut sujuvina ja rakentavina. Kirjan neuvojen avulla voi kehittää viestintätaitoja ja luoda syvempiä suhteita sekä työssä että henkilökohtaisessa elämässä.

🌟 Johtajuus on matka, ei määränpää 🌟 Brené Brownin "Dare to Lead" -kirja opettaa, että johtajuus on jatkuva prosessi, jota on harjoiteltava. Hänen mukaansa haavoittuvuus, itsereflektiokyky ja vaikeiden keskustelujen käyminen ovat avaimia sekä johtajuuden että syvempien ja aidompien suhteiden luomiseen. Kirja tarjoaa teoriaa, tarinoita ja työkaluja, joita voimme peilata omaan elämäämme ja toimintaamme. Kuten Brown toteaa: ”People don’t care how much you know until they know how much you care.” Tämä lausahdus kiteyttää koko kirjan keskeisen teeman.

Psykologi Pekka Töllin kirja ”Minä näen sinut” päätyi kirjakokoelmaani, koska halusin saada siitä käytännön oppia arjen johtamiseen. Kirja oli koskettava ja oivaltava lukukokemus, josta sain vinkkejä niin työelämään kuin henkilökohtaiseen itsetutkiskeluun.

Projektijohtamisesta on tullut johtamisen arkea, mutta toimintamenetelmät voivat jäädä liian abstrakteiksi. Tähän aiheeseen pureutuu Antonio Nieto-Rodriguez, jonka kirja on tasapainoinen kokoelma helposti omaksuttavaa teoriaa, mallinnuksia ja tarkistuslistoja. Vahva suositus täältä.

Olin tammikuussa kirjailija-professori Frank V. Cespedeksen kurssilla Bostonissa. Olen kevään aikana pannut omassa organisaatiossani käytäntöön hänen teorioitaan myynnin johtamisesta. Kirjoitin ajatuksiani aiheesta tähän tekstiin.

Millaiset tiimit saavat aikaan ja mikä johtaa turhautumiseen tiimissä?” Tätä purkaa Lencioni kirjassaan The 6 Types of Working Genius. Lukusuositus täältä, tosin kiireisille kiinnostuneille löytyy myös muistiinpanoni kirjasta tästä.

Sobackin mukaan hyvän johtajuuden keskiössä on seuraavat kolme asiaa: rohkeus tehdä päätöksiä, kyky tehdä nämä päätökset kokonaisuuden näkökulmasta, ja taito ottaa ihmiset huomioon näitä päätöksiä tehtäessä. Hänen kirjassaan Valmentava johtajuus pureudutaan näihin osatekijöihin syvemmin.

Kirjassa “How Big Things Get Done” kerrotaan, että yleisesti ottaen 91,5 % projekteista ylittää joko projektille annetun rahallisen tai ajallisen budjetin. Mitä siis täytyy olla kunnossa, jotta tiimin projekti ei joudu tuohon epäonniseen enemmistöön? Tähän kirja vastaa myös.

Voiko päätöksentekoa opetella? Vilkunan ja Boxbergin kirja ’PÄÄTÖS – Näin syntyvät liike-elämän kovimmat ratkaisut’ ei vastaa kysymykseen tyhjentävästi, mutta antaa näkökulmaa asiaan. Kirjan luettuani - jos ja kun pitää päättää eli vastata alkuperäiseen kysymykseen - sanoisin, että päätöksentekoa voi opetella, mutta useimmiten kantapään kautta. Ja käsipeili on tärkein oppimistyökalu

Jos haluaa päästä tavoitteeseen, ja metodit nojautuvat puhtaasti pelkästään motivaatioon, voi olla aika varma, että tavoite jää saavuttamatta. Motivaatio tarvitsee jatkoksi rinnalleen aikaansaamisen taidon. Ria Parppein kirja “Tee, toimi, saa aikaan” kertoo tästä aiheesta kattavasti.

Asko Känsälän kirjassa Johtajasta mestariksi johtajuudesta ja käsityöläisyydestä löydetään samaistuttavia elementtejä. On sanottu, että ompelijan kädenjäljen ihmeellisyys on siinä, että kun se on parhaimmillaan, juuri silloin se ei näy. Känsälän kirjassa todetaan huippujohtajuuden toimivan jokseenkin samalla tavalla. Myös johtamisessa johtajuus näkyy ensin itsestä, myöhemmin vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja lopulta se näkyy vain johdettavista.

Varhainen erikoistuminen vai mahdollisimman monipuolinen harjoittelu? Tähän kysymykseen pyrkii vastaamaan kirja nimeltä Range. Kirja ei anna kysymykseen täydellisen mustavalkoista vastausta (ja hyvä niin), mutta yleisesti ottaen todennäköisyydet päästä huipulle ovat sen puolella, joka suhtautuu maailmaan avoimin mielin, eikä fakkiinnu liian varhain tiettyyn määränpäähän.

Innovaatioista ja johtamisesta on kirjoitettu useita kirjoja maailman sivu. Huomattavasti vähemmän on sen sijaan kirjoitettu, millaisella johtamisella saadaan aikaan innovatiivinen organisaatio. Linda A. Hillin kirja Collective Genious kertoo ko. aiheesta, ja sai ainakin minut ajattelemaan johtamista jokseenkin uudelta kantilta.

Mitä yhteistä on näyttämötaiteella ja johtamisella? Vastaus on: yllättävän paljon. Eroavaisuuksia on vähemmän, joista ilmeisin lienee se, että siinä missä teatterilavalla ollaan yleensä joku toinen, niin johtajuudessa ainoa oikea tulkittava rooli on johtajan aito minuus. Kirja ’Leadership Presence’, jonka ovat kirjoittaneet B. L. Halpern ja K. Lubar, avaa teatterin ja johtajuuden yhtäläisyyksiä, ja nimenomaan sitä, miten esiintymistaitoja voi hyödyntää tullakseen paremmaksi johtajaksi. Yhtenä esimerkkinä yhtäläisyyksistä nostettakoon kommunikaatio – kyky ilmaista itseään. Onnistuessaan niin teatteriesitys kuin hyvä johtajuus aiheuttavat kuulijoissa positiivisia väristyksiä ja lämpimiä tunteita.